Old ways won't open new doors.

Mua vähän inhottaa kirjoittaa tää ääneen, mutta oon aika innoissani tuosta Coloradon perheestä. Ja siksi näin ei saisi sanoa, koska sitten maailmankaikkeus *släps* päin näköä ja perhe katoaa tililtä vailla yhteydenottoa. Uhmaan kuitenkin nyt kohtaloa (ja maailmankaikkeus, tämä EI ole haaste) ja kirjoitan virallisesti, että olen innoissani siitä perheestä!

En edelleenkään tajua, miten olen ikimaailmassa selvinnyt viime kerralla puhelimessa puhumisesta englanniksi?! Yritin vakoilla edellisestä blogistani mitä ihmettä olen puhelimessa edes yrittäny sanoa ja mitähän olisin suunnitellut sanovani, mutta olenpa ollut tylsä bloggari ja tietoa ei löydy yhtään. Että kiva kiitos Janiika vaan.

Nyt kun tiedän minkälaisia kohtaloita au paireilla ja kuinka yleistä rematching on niin oma kysymyslistani tulevaa puhelua varten on pitkähkö. Kokonainen A4 on kirjoitettu täyteen asioita, joita haluaisin saada tietää. Vähän jopa mietin, että kehtaanko näin monia kysymyksiä esittää, mutta toisaalta taas kyse on vuodesta ja saman katon alla asumisesta niin haluan kyllä mahdollisimman monia asioita tietää.

Olen vähän googlaillut Denveriäkin kaupunkin ja hyvältä vaikuttaa. On mm. yksi Yhdysvaltojen aurinkoisimmista kaupungeista. Pärjää vertailussa jopa Kalifornialle ja Floridalle! Turvallinen, mutta autoilu on kuulma sekopäiden hommaa ja ruuhkat on tajuttomia. Noista ruuhkista olen sitä ihmetellyt, että kun niitä niin kauhistellaan niin olenko vain sattunut viimeksi kolkkaan, jossa niitä ei niin kauheasti ollut? Edes ruuhka-aikoina?

En taas ole suinkaan asioiden edellä ja googlannut kaupunkia ja laatinut kysymyslistaa. Edelleenkään äiti ei ole kuitenkaan yhteyttä edes ottanut. Josko viikonloppuna? :)