Just nyt on vaikea kuvailla elämää täällä. On vaikea kirjoittaa mitään mitä tapahtuu. Toisaalta elämä rullaa täällä omaa rataansa. Aamulla vanhemmat unohti laittaa herätyskellon, au pair teki lounaat valmiiks nappas lapset autoon ja vei kouluun vanhempien yrittäessä sisäistää vuosilukua.
Meillä on ollut perjantaista saakka sleep over vieraita enkä tiedä koska ne kotiin meinaa lähteä. Toisaalta onneks ovat tyttöjen parhaat kaverit niin ainakin on tytöillä koulun jälkeen kavereita kenen kanssa rellestää. Mutta sitten taas tuo kavereiden äiti siivoaa täällä hulluna kaikki päivät ja tekee vähän niin kuin mun työt, pyytämättä. Iltapäivällä kun aloitan niin eipä ole oikein muuta kuin tyttöjen kanssa pyörimistä, kun lattiat on hangattu hammasharjalla puhtaaksi ja vessoihin ei edes uskalla mennän koska kiiltävät niin.
Kaiken tän hälinän keskellä täällä on tehty päätös rematchista, eli uuden perheen etsimisestä. Tehtiin päätös hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta eihän se yhteisymmärrys paljoa tätä olotilaa auta. Tekisi mieli pakata kamat ja karata, voin vaan kuvitella kuinka kamalaa se on kun perheen ja au pairin kesken ei ole sitä yhteisymmärrystä tässä tilanteessa.
Tänään soittelin LCClle ja keskusteltiin asioista. Vähän oli vaikea kuvailla mikä on pielessä, kun hostäidin paras kaveri seisoo oven takana kuuntelemassa. Enkä nyt ehkä ihan hänen kuullen halua asioita levitellä.
Mitään radikaalia ei ole tapahtunut. Me ei vaan olla oikea match. Perheen mukaan en ole tarpeeksi osa heidän perhettä, vähän vaikeaa kun en heidän omaa kieltään puhu. Itse stressaan töistä ihan tajuttomasti eikä ole sellaista rentoa ja hauskaa tekemistä. En tunne, että me tehtäisin tiiminä hostvanhempien kanssa töitä. Olen kaikesta lapsiin liittyvästä vastuussa, mutta kaikki pitää tehdä juuri niin kuin he haluavat. Yhteistyö puuttuu.
Nyt sitten kun asiat etenevät ja LCC saa paperit eteenpäin niin starttaa minun kahden viikon lähtölaskenta. Vaihtoehdot ovat uusi mahtava perhe, uusi ei niin mahtava perhe tai kotimatka. Totta kai kädet kyynerpäitä myöten ristissä rukoilen uutta mahtavaa perhettä, jossa saan viettää superhauskan vuoden!
Kovasti tsemppiä rematchiin!
VastaaPoistaVarmasti tosi vaikea tuntea itsensä osaksi perhettä, jos ei samaa kieltä puhu. Sulla varmasti on tosi hyvät mahikset saada täydellinen perhe, kun on sitä kokemusta jo yks vuosi takana.
Toivottavasti jatkat kirjoittelua matching prosessin aikana, ois mielenkiintosta seurata. Ja vielä tsemppiä uuden perheen löytymiseen! :)
Kiitokset tsempeistä! :) LCCkin vaikuttaa optimistiselta siltä osin, että löydän uuden perheen, aika harva joutuu kotiin lähtemään vaikkakin toki sitäkin tapahtuu!
PoistaJatkan kirjoittelua tokikin, haluan kaiken muistoksi itselle jälkeenpäin. Kirjoittelu on ehkä harvempaa ja takkuaa enemmän, koska aihe on vaikeampi, muttä yritän parhaani :)
Voih, en osaa ees kuvitella miten ristiriitaset tunteet tossa vaiheessa pyörii päässä.. Onnea tositosi paljon rematchiin, oon varma että sieltä löytyy sulle hyvä perhe!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaTunteet on aika sekavat. Voin kuvitella kuinka kamalan hirveää olisi jos välit hosteihin olisi vielä huonot tän kaiken keskellä. Nyt kuitenkin meillä on välit edelleen hyvät ja asialliset!
En voi uskoo tätä. Tai siis sen uskon, että ootte tosi erilaisia sä ja sun host perhe, mutta tää rematchien määrä. Meistä ketkä tuli Chicagoon samaan aikaan on jo 2 kotona ja 2 rematchissa.
VastaaPoistaOon tosi ilonen, että teitte päätöksen jo nyt, koska sulla on melkeen täys vuosi viel jäljellä. Varmaan aika stressaavat fiilikset nyt, mut oon varma että löydät sen oikeen perheen vielä!! : ) Kaikki järjestyy, tsemppiä!! : )
Yksi iso puute mun mielestä CCllä on se kuinka rematcheja silotellaan eikä totuutta kerrota kuinka moni siihen lopulta päättyy.
PoistaMutta mä uskon, että mullakin kaikki päättyy vielä hyvin! :) Kiitokset tsempeistä!