Believe you can, and you are halfway there!

Heiiiii! Ei varmaan tarvi kertoa edes, että hyvin menee? No kerronpa silti. Tosi hyvin menee. Hostäiti päätti ilahduttaa päivällisellä ylistämällä kuinka onnellinen on, että olen täällä ja että olen onnellinen täällä. Hostmummi tainnut juoruta, että viihdyn hyvin! Kaikki on siis onnellisia. Paitsi tuo juuri nyt nukkumista päätä seinään hakkaamalla vastusteleva Sälli, mutta se ei ookkaan mun vastuulla niin siellähän paukuttaa kunnon soundeja!

Hostmummi lähti tänään, mutta onneksi en joudu kauaa ikävöidä kun viikon päästä se saapuu taas miehensä kanssa parin yön vierailulle! Hostvaarin, josta olen kuullut tarinoita varmasti enemmän kuin vaari itse haluaisi! Mm. sen, että heillä on oikeasti 3 poikaa, mutta useasti kun vaarilta kysyy niin hän muistaa vain kaksi! Ei hei jokaista voi muistaa, vai mitä?

Meidän päivät juoksee aikalailla samaa kaavaa. Koulua, terapiaa, päiväunia. Niin ja välissä vähän pusuja, haleja, naurua ja kutitusta. Tylsän kaavamaista ehkä, mutta mua ei haittaa. Aikalailla aivot narikkaan touhua, joka sopii hyvin!
Paitsi että joudun kaivamaan ne aivot narikasta nykyään, kun istun terapiatuokioissa mukana. Tänään katselin kuinka koiraa lasta koulutettiin 2 tuntia varsin koirakoulumaisilla menetelmillä. Herkun sai palkinnoksi heti kun istui pyynnöstä, nousi seisomaan pyynnöstä tai sanoi sanan pyynnöstä. Tän vuoden jälkeen on mä oon valmis koirankouluttaja!

Takana siis kouluttajan ja koulutettavan jalat. Edessä vain Herra K masentuneena, kun ei se vieras leikkinykkään sen kanssa. 

Mutta olihan se aika liikkistä kuin tuo kaksi vuotias yrittää aivot sauhuten tehdä asioita niin kuin pyydetään, että vain saisi sen keksin. Raksutus vaan kävi kun piti käsiä pyörittää ja taputtaa ja istua ja seistä ja hyppiä. JES KEKSI! Aina välillä. Meille kuulma palkinnoksi riittää ylävitoset tai taputukset tai kovat kehumiset. Ei koirlapsen pidä tottua, että asioita tehdään vain keksin takia. Huomenna on taas kahden tunnin koulutussessio, tällä menolla se tekee kolmoisakselin ilman vauhtia ensi viikolla! Ehkä ei. Terapian tarkoitus tällä hetkellä on valmistaa Sälli siis oppimaan asioita. Se siis opetetaan nyt oppimaan. Istumaan kunnolla, odottamaan (pojan hermot on yhtä pitkät kun Juha Tapion hiukset), vuorottelemaan, vain osoittamaan tavaraa, aina ei tarvi heittää sitä, sitten kun heitetään niin heittää jollekkin se, ei vain päin näköä niin kovaa kun lähtee. Vähän ajan päästä aletaan sitten oikeasti opettelemaan asioita, kuten tattadaaa kuivaksi opettelua.

Mä jouduin tänään hurauttamaan tohtorin pakeille, kun silmät muurautui umpeen allergioista. Ei paniikkia äiti. Nyt sain voidetta, tippaa ja geeliä niin että allergiat pakenee Alaskaan. Hostäiti kuitenkin jotenkin ymmärsi asian, että teen kuolemaa ja hoputti lepäämään joka välissä. Ne on vain mun silmät. Mutta ihan kiva, että huolehtii.

Täällä on pakka vähän levällään. Perheen osalta siis. Mua asia ei stressaa, koska pärjään pojan kanssa niin se nyt on aika sama onko isä kotona vai ei. Hostisän työnantaja siis laittoi viime yönä viestiä, että perjantaina hänen tulisi olla Turkissa. No lentolippua ei ole vielä näkynyt, mutta kuulma voi vielä yölläkin tulla viesti, että 5h päästä lähtee lento, juokse mies kentälle! Hostisä nyt istuu sit laukku valmiina ja yrittää järjestää asioita niin, että saattaakin lähteä huomenna kahdeksi kuukaudeksi pois. Huomenna olisi tulossa mm. hälyttimen asentajat ja ensi viikolla olisi pojan arviointikäynti lähialueen koulun erityisluokalle. No sen käynnin hoidan sitten minä, mutta noita asentajia en, koska mä oon heittämässä Sällikkääni kouluun. Mutta hostisä nauttii kotona ollessaan (nyt oli siis 4 kuukautta putkeen) täyttä palkkaa, niin sen kääntöpuoli on tämä, että lähtö voi tulla koska tahansa ja mihin tahansa. Ja se täysi palkka on muuten ihan tajuttoman hyvä.

Koska Herra K pääsi esittelyyn niin esitellään Neiti M myös. Neiti M joutui tänään eläinlääkärillä toteamaan, että oravien perässä juokseminen käy terveyden päälle ja neiti on massiivisesta ruhostaan tiputtanut kuukaudessa miltein 4 kiloa! Pieni läski jättikorva, ihan mahdottoman söpö! 

TGIF ja viikonloppua kohti kuomaset! Täällä nautitaan +30 vielä ja nyt sitten mun tekee tajuttomasti mieli kietoutua syysvaatteisiin ja saappaisiin, kun shortsit on ainoa oikea varuste. Miksi tätä fiilistä ei tuu Suomessa ikinä, kun mahdollisuus syksyn riemuihin olisi?! 

Ainiin, ja ostin tänään ensimmäisen "254 ideas fo christmas" lehden. Iih, it is coming!