Tän päivän melt downit vois laskea viiden ihmisen sormin. Pikkuinen oli vähän väsynyt. Silti se jaksoi hienosti tsempata puheterapian ja käytösterapian. Nekin kuitenkin kestää yhteensä kolme tuntia ja se on pelkkää pojan aivojen ja motoriikan kehittämistä. Niin ja saattoi joku au pair lukita tänään myös itsensä, pojan ja koirat ulos. Any ideas who?
Alkaa pienessä miehessä näkyä rankka viikko. Päivä alkoi raivarilla, pään hakkauksella seinään ja siitähän se riemu vasta repesi kun entisen toimintamallin vastaisesti ei mummin kanssa reagoitu pojan riehumiseen. Lopulta se yritti halata seinää ja itki lohduttomasti, kun ei enää temput tehonneet. Päivän toinen riemureppu repesi ja poika vaihtoi pään hakkaamisen kaappien ovien takomiseen ja sälekaihtimisen paukutteluun. Mummi meni seisomaan kaappien eteen mitään sanomatta ja poikaa katsomatta, minä sälekaihtimien. Voi sitä pienen sekamelskaa kun ei edelleenkään tuu huomiota vaikka mitä hakkaisi!
Päiväunilta heräsi liian aikaisin. Yritin usuttaa mummia silittelemään poikaa, koska ajattelin sen nukahtavan varmemmin hänen käsittelyssä, mutta jotenkin mä sinne huoneeseen päädyin. Ja jotenkin se poikakin nukahti uudelleen! Lopulta heräsi kuitenkin rääkyen ja rääkyi 45 minuuttia putkeen. Ei hakannut, lyönyt, potkinut tai purrut. Kuhan rääkyi räkä poskella. Huusi imma-imma-imma, mikä tarkoittaa, että haluaa jotain, mutta ilmeisesti ei Sällikään tienny mitä halusi. Illalla keksi sitten, että mehän liikutaan ja kovaa kun puujunaa paukuttaa seinään. Nyt on monta junaa jäähyllä ja poika raivoaa edelleen yläkerrassa. Tää raivari alkoi siitä, että painovoima veti junan maahan eikä se leijunut ilmassa. It's hard to be 2-year-old.
Huomenna olisi tarkotus suunnata tekemään ajokortin kirjallinen osuus. Jaiks. Mummi arvioi mun ajotaidot ja sanoi ettei ajotestissä ole mitään ongelmaa. Well katsellaan sitten tuota kirjallista osuutta. En kyllä tiedä, miksi sitä jännitän koska kun tein harjoittelukokeen niin sain kuitenkin 75% oikein ja pääsin läpi. Eikä aineistossakaan ollut mitään uutta. Mutta on se silti jännää!
Purin tänään (JO!) matkalaukun ja ilmotin päivällisellä etten sitten ole muuttamassa täältä enää mihinkään ennen 4.8.2015, koska en enää kertaakaan pakkaa ja pura laukkuani. Mutta ei kuulma ollut suunnitelmissa heittää mua pihalle. :)
Nyt suihkun kautta peiton alle nauttimaan elokuvasta! Puss och kram!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti