Viikonloppu on ollu huisin kiireinen, mutta ehkä huisin ihanin ja parhain ikinä! Jotenkin ne läksiäiset pääsi yllättämään vaikka kutsun väsäsin viikkoja sitten. Kiireestä huolimatta en jaksanut koko viikonlopun aikan stressata en sitten niin mistään ja lopputulos oli universumin mahtavimmat läksiäiset.
Meitä oli paikalla tosi sekalainen seurakunta, juuri kukaan ei tuntenut ketään paitsi minut ja silti meillä oli niin siistiä yhdessä. Naurettiin niin, että vatsaan sattui. Juotiin, pelattiin bier bongia ja lopulta bailattiin baarissa. Unohtamatta yöuintia kotimatkalla ihanan lämpimässä meressä. En tiedä edes monesti oon sanonut tän viikonlopun aikana, että perjantai oli paras ilta ikinä, mutta kun se vaan oli! Voin niiiiin hyvillä mielin lähteä kohti Amerikkaa, koska täällä mua odottaa universumin parhaimmat ystävät, joita ei kukaan multa varasta!
Onneksi mulla oli vielä tavaroiden jakopäivä edessä, joten yhtiäkään hyvästejä ei vielä tarvinnu sanoa. Paitsi soul matelle, joka lähti takaisin Kuopioon. Tosin soul maten kanssa me tiedetään ettei au pair vuosi erota ystäviä toisistaa. Vuosi on loppujen lopuksi todella lyhyt aika enkä edellisen vuoden aikana menettänyt yhtäkään ystävää.
Nyt olisi vikan viikon tsemppaamiset edessä. Pakkaaminen ja siivoominen. Lääh puuh. Ja sitten äiskän juhlat! Tälläsenä lähdön hetkenä elämä kyllä niin antaa parastaa etten kestä. Minä sydän te kaikki!
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
torstai 24. heinäkuuta 2014
It's funny who some distance makes everything seem small
Mun käsiä, selkää, jalkoja ja päätä kolottaa, särkee ja jomottaa. Oon viisi tuntia nyt puunannu, imuroinut, pakannut ja järjestänyt. Pienellä lounastauolla varustettuna. Ja voi jehnat mä oon ylpee ittestäni! Huomenna voi läksiäisiä viettää rauhallisin mielin kun on saanut taas niin paljon tehtyä. Viikonlopuksi tulee viime au pair vuonna löytämäni soul mate mun luokse eli tiedossa on kiljuntaa, naurua, halailua ja hengailua. Pa-ras-ta!
Lueskelin eilen toisen blogin superupeeta pakkauslistaa, joka vaan jatkui jatkui ja jatkui. Alkoi jo puolessa välissä naurattamaan oma pakkaaminen. Niinpä lounastauolla väsäsin oman listan, jossa on 12 kohtaa! Laitoin soul matelle vielä siitä myös kuvan, että puuttuuko jotain ja hänkin oli sitä mieltä ettei! Eli ehkä selviän vähällä tällä kertaa.
Siitä toisen blogin listasta bongasin kohdan KVajokortti ja mun hälytyskellot ja valot alkoi kiljumaan mun päässä. Jospa sen vaikka hakis ennen lähtöä. Kirmasin tänään iloisen varsan tavoin autoliittoon ja jouduin maksamaan 8€ lisää, jotta ehdin saada kortin kotiin ennen lähtöä. Olisin ehtinyt jos olisin ensi viikon to tai pe kortin käynyt hakemassa, mutta tällä muistikapasiteetilla... Don't think so.
Tänään ahdistus on väistynyt ja vatsanpohjalla on vain kilokaupalla perhosia. Hurjaa, jännää. Mennään jo!
Lueskelin eilen toisen blogin superupeeta pakkauslistaa, joka vaan jatkui jatkui ja jatkui. Alkoi jo puolessa välissä naurattamaan oma pakkaaminen. Niinpä lounastauolla väsäsin oman listan, jossa on 12 kohtaa! Laitoin soul matelle vielä siitä myös kuvan, että puuttuuko jotain ja hänkin oli sitä mieltä ettei! Eli ehkä selviän vähällä tällä kertaa.
Siitä toisen blogin listasta bongasin kohdan KVajokortti ja mun hälytyskellot ja valot alkoi kiljumaan mun päässä. Jospa sen vaikka hakis ennen lähtöä. Kirmasin tänään iloisen varsan tavoin autoliittoon ja jouduin maksamaan 8€ lisää, jotta ehdin saada kortin kotiin ennen lähtöä. Olisin ehtinyt jos olisin ensi viikon to tai pe kortin käynyt hakemassa, mutta tällä muistikapasiteetilla... Don't think so.
Tänään ahdistus on väistynyt ja vatsanpohjalla on vain kilokaupalla perhosia. Hurjaa, jännää. Mennään jo!
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Minä uskalsin kylmään veteen sukeltaa...
Nyt on turha odottaa mitään kepeän hupaisaa ajatuksen juoksua, koska omat ajatukset on aika sekaisin. Tai entistä enemmän sekaisin kun noin niin ku normaalisti. Mulla on tänään takunnut tää Suomen kieli jotenkin tosi pahasti, ei sen vielä pitäis alkaa!
En oo lähdöstä juurikaan noin niin kun tunnetasolla tänne kirjoitellut, koska en tiedä mitä kirjoittaa. Odotan vuotta ja perheessä eloa malttamattomana, mutta kyllä se sama haikeus iskee taas takaraivoon, että taas kerran rakkaani tänne jätän ja lähden muualle. Tai iskee taas ja taas. Viimeksi ei onnellisesti tiennyt mitään tulevasta. Nyt tiedän sen ikävän ja sekamelskan määrän pään sisällä ensimmäiset 11 kuukautta. Loput kokonainen kuukaus menee itkiessä sitten lähtöä.
On mahdotonta yrittää edes selvittää näitä ajatuksia. Samaan aikaan ratkeat riemusta, kun pääset elämään toista elämäsi vuotta, mutta sitten taas sydän revitään rinnasta ikävästä ja siitä epävarmuudesta mitä se elo siellä alkuun on.
Näen sieluni silmin ne ensimmäiset kuukaudet kun makasin vanhalla sängylläni, Skypetin kaikista rakkaimman soulmateni kanssa ja itkettiin molemmat räkä poskella, että why oh why me ollaan täällä. Ette edes tiedä kuinka useasti meidän keskustelut sisälsi lauseen "se on tää alku".
Itkettää jo nyt. Ja tuntuu hullulta itkeä ja masistella, koska samaan aikaan ei malta odottaa lähtöä. Tai ehkä en malta odottaa, että ne pari ekaa kuukautta ainakin ovat ohi ja elämä jokseenkin tasottunut rullaten omalla painollaa. Ne kipeimmät ajanjaksot pelottaa. Niistä on kuitenkin kerran selvitty, kiitos maailman parhaiden vanhempien, niin niistä selvitään nytkin. Ihan varmasti!
Treffailin tänään mun yhtä au pair kaveria (oltiin molemmat CTssä viimeksi) ja todettiin kyllä, että se vuosi antaa niin paljon enemmän kuin se ottaa. Sun on pakko seistä omilla jaloilla. Täällä kuitenkin hirveän helposti vaikeissa tilanteissa nojaat vaan taakse ja sun tukiverkko nappaa kiinni. Siellä se mahis ei ole ensimmäisenä mielessä. Vuoden jälkeen tajuaa paljostako on selvinnyt ja että mahdollisuudet selvitä mistä vain on valtavat!
Lueskelin mun edellisen blogin yhteenveto kirjoitusta vuoden loputtua. Sekin kuvaa kyllä niin täydellisesti sen ettei sitä vuotta voi vetää yhteen sanoiksi. Se on niin valtava asia au pairin oman pään sisällä, että valitettavasti vain toinen saman kokeneen voi ymmärtää asian.
Huh, ihan alkaa päätä särkeä näin syvälliset pohdinnat. Huomenna jatkan kämpän jynssäämistä ja perjantaina onkin luvassa läksiäiset mitä parhaimmassa seurassa. Taas yksi etappi lähempänä lähtöä!
... tunnen itseni nyt kokonaan.
En oo lähdöstä juurikaan noin niin kun tunnetasolla tänne kirjoitellut, koska en tiedä mitä kirjoittaa. Odotan vuotta ja perheessä eloa malttamattomana, mutta kyllä se sama haikeus iskee taas takaraivoon, että taas kerran rakkaani tänne jätän ja lähden muualle. Tai iskee taas ja taas. Viimeksi ei onnellisesti tiennyt mitään tulevasta. Nyt tiedän sen ikävän ja sekamelskan määrän pään sisällä ensimmäiset 11 kuukautta. Loput kokonainen kuukaus menee itkiessä sitten lähtöä.
On mahdotonta yrittää edes selvittää näitä ajatuksia. Samaan aikaan ratkeat riemusta, kun pääset elämään toista elämäsi vuotta, mutta sitten taas sydän revitään rinnasta ikävästä ja siitä epävarmuudesta mitä se elo siellä alkuun on.
Näen sieluni silmin ne ensimmäiset kuukaudet kun makasin vanhalla sängylläni, Skypetin kaikista rakkaimman soulmateni kanssa ja itkettiin molemmat räkä poskella, että why oh why me ollaan täällä. Ette edes tiedä kuinka useasti meidän keskustelut sisälsi lauseen "se on tää alku".
Itkettää jo nyt. Ja tuntuu hullulta itkeä ja masistella, koska samaan aikaan ei malta odottaa lähtöä. Tai ehkä en malta odottaa, että ne pari ekaa kuukautta ainakin ovat ohi ja elämä jokseenkin tasottunut rullaten omalla painollaa. Ne kipeimmät ajanjaksot pelottaa. Niistä on kuitenkin kerran selvitty, kiitos maailman parhaiden vanhempien, niin niistä selvitään nytkin. Ihan varmasti!
Treffailin tänään mun yhtä au pair kaveria (oltiin molemmat CTssä viimeksi) ja todettiin kyllä, että se vuosi antaa niin paljon enemmän kuin se ottaa. Sun on pakko seistä omilla jaloilla. Täällä kuitenkin hirveän helposti vaikeissa tilanteissa nojaat vaan taakse ja sun tukiverkko nappaa kiinni. Siellä se mahis ei ole ensimmäisenä mielessä. Vuoden jälkeen tajuaa paljostako on selvinnyt ja että mahdollisuudet selvitä mistä vain on valtavat!
Lueskelin mun edellisen blogin yhteenveto kirjoitusta vuoden loputtua. Sekin kuvaa kyllä niin täydellisesti sen ettei sitä vuotta voi vetää yhteen sanoiksi. Se on niin valtava asia au pairin oman pään sisällä, että valitettavasti vain toinen saman kokeneen voi ymmärtää asian.
Huh, ihan alkaa päätä särkeä näin syvälliset pohdinnat. Huomenna jatkan kämpän jynssäämistä ja perjantaina onkin luvassa läksiäiset mitä parhaimmassa seurassa. Taas yksi etappi lähempänä lähtöä!
... tunnen itseni nyt kokonaan.
lauantai 19. heinäkuuta 2014
I'm not afraid to dream
Kraaah. Karvakaverit on kivoja ja riemastuttavat elämää jatkuvasti. Mutta on niissä sitten taas se toinen puoli. Kissani El Manuel on saanut mahansa sekaisin ja nyt kun lääkärien suosittelemaa lääkettä sen napaan (tai oikeastaan suuhun) yritin tunkea niin tuloksena on päätön kana-efekti höystettynä vaahtoavalla suulla. Nice try! Että tuota se siitä lääkkeestä. Huomenna tuskin saan edes otettua purkkia käteen kun tää päätön kana on singonnu kuuhun ja vieny mun passin mukanaan etten vaan pääse perään. Kiva kiitos ja näkemiin!
Toka täytti tänään 4 vuotta. Iso tyttö. Toka on siis mun tuleva 4-vuotias hosttyttöni. Toka siksi, koska on se nuorempi. Eka on sitten se 6-vuotias esikoisprinsessa. Jehna mä oon kekseliäs näitten salanimien kanssa.
Oon varmaan kertaa miljoona kertonu tänä asian edellisessä blogissa samoin kun tässä, mutta viime perheen lapsiahan ihan julkisestikin kutsuin lapsi nro 1, 2 tai 3! Kaupassa saattoi joku vähän katsoa pitkään kun armas lapseni nro 2 hymyili mulle harva hammas hymyään mun häntä kutsuttua paikalle.
Anyhow päätin nyt lanseerata tää ultimaalisen hienot nimet täälläkin!
Mun pitäis (taas) nukkua, mutta jotenkin keksin kaikkea muutahyödyllistähyödytöntä tekemistä. Esim joku jossain vaiheessa vois miettiä mitä pakata mukaan kun lähtöön on 15 päivää. Laukut pitää kuitenkin olla lähtökuopissa jo perjantaina 1.8 kun viikoloppu menee juhliessa. Välihuomautus, että toi El Manuel tuijottaa aikas äkäsesti mua eteisestä. Siellä on hitto soikoon otsassakin sitä töhnää. Mutta asiaan. Matkalaukkujen pakkaushan menee sillee vasemmalla kädellä, oikean ottaessa aurinkoa, mutta entäs tän muun asunnon pakkaus? Anyone anywhere? Onneksi kylläkin puolet kaapeista on jo hurrikaani Mn jäljiltä pakattu.
Ekan ja Tokan tuliaisetkin on edelleen vaiheessa. Mitä ihmettä turhaa/hyödyllistä/jotain keksin niille viemisiksi Muumimukien kanssa? Jotain sellasta toiminnallista olis kiva viedä ettei ne joudu vaan tuijottamaan posliinimukia käsi poskella.
On muuten tänkin tekstinpätkän pusertamiseen mennyt nyt reilu puoltoista tuntia. Kannattaiskohan joskus keskittyä sillee kunnolla yhteen asiaan? Kuulin huhua, että sillon elämä vois olla tehokkaampaa.
Toka täytti tänään 4 vuotta. Iso tyttö. Toka on siis mun tuleva 4-vuotias hosttyttöni. Toka siksi, koska on se nuorempi. Eka on sitten se 6-vuotias esikoisprinsessa. Jehna mä oon kekseliäs näitten salanimien kanssa.
Oon varmaan kertaa miljoona kertonu tänä asian edellisessä blogissa samoin kun tässä, mutta viime perheen lapsiahan ihan julkisestikin kutsuin lapsi nro 1, 2 tai 3! Kaupassa saattoi joku vähän katsoa pitkään kun armas lapseni nro 2 hymyili mulle harva hammas hymyään mun häntä kutsuttua paikalle.
Anyhow päätin nyt lanseerata tää ultimaalisen hienot nimet täälläkin!
Mun pitäis (taas) nukkua, mutta jotenkin keksin kaikkea muuta
Ekan ja Tokan tuliaisetkin on edelleen vaiheessa. Mitä ihmettä turhaa/hyödyllistä/jotain keksin niille viemisiksi Muumimukien kanssa? Jotain sellasta toiminnallista olis kiva viedä ettei ne joudu vaan tuijottamaan posliinimukia käsi poskella.
On muuten tänkin tekstinpätkän pusertamiseen mennyt nyt reilu puoltoista tuntia. Kannattaiskohan joskus keskittyä sillee kunnolla yhteen asiaan? Kuulin huhua, että sillon elämä vois olla tehokkaampaa.
perjantai 18. heinäkuuta 2014
We'll be counting stars
Huomenta päivää! Tai oikeastaan iltaa tai yötä kun kello lähentelee uhkaavasti kahtatoista, eikä siis keskipäivää. Jotenkin on hupsistakeikkaa unohtunu tämä blogin päivittely kun on niin-mukamas-kiireinen. Mutta koska joku asia taas au pair-hommien suhteen liikahti etiäpäin niin piti tämäkin etappi tulla tänne kirjaamaan ylös! Kummasti tämä yö on bloggauksen kulta-aikaa...
Torstaina siis viiletin aiiiivan liian aikaisin viisumihaastatteluun. Vaikkakin herätys oli kamalampaakin kamala, kun on tottunut nukkumaan 11-12 ja nyt kello soi ennen seitsemään, niin se kannatti. Jo ihan siis siinäkin mielessä, että tuli viisumi hankittua ja maahan pääsy huomattavasti helpompaa! Mutta jo ihan sekin takia, että kun on aamun toinen haastateltava niin ajat ei ole kolmea tuntia myöhässä ja odottelua on paaaaljon vähemmän. Kun 20 minuuttia myöhemmin astelin kerrostaloasunnosta (siltä se vaikutti) ulos niin tuskaisen kuumassa ja hikisessä rappukäytävässä jonotti varmaankin päälle 20 ihmistä. Oh joy!
No mutta haastattelu on ohi ja suurin kysymys täti ihmisellä oli koska olen viime au pair vuodelta takaisin lennähtänyt. Piti se kolmesti kysyä. Ihan vaan ettei tuu misunderstangind. Ja tulipahan sen nanosekunnin kestäneen odottelun aikana bongattua blogini lukija! Tai ainakin hän oli kerralla huitassut kaiken läpi. Moi vaa, mikäli vielä tätä luet! :)
Ja jottei elämä tylsäksi kävisi niin tulipa varattua tälle perjantaille Tallinnan matka. Onneksi ei kukaan passia kysellyt, kun... Noh se on siellä suurlähetystössä! Sainpahan mamma 50-vuotisjuhliin (,jotka on muuten ihan kohta mikä tarkoittaa, että mä lähen ihan kohta!) juhliin juomia tarjottavaksi! Enpä oo ennen osallistunut viinaralliin, tuli siis sekin koettua.
Ja koska oon ollu niin ahkera ja reipas niin huomisen pyhitän mun Manuelille ja sohvalle. Ainakin formuloihin saakka. Viikon päästä ois läksiäiset, mikä tarkoittaa sitä että jonkun pitäisi siivota juhlapaikka juhlakuntoon! Anyone anywhere?
Torstaina siis viiletin aiiiivan liian aikaisin viisumihaastatteluun. Vaikkakin herätys oli kamalampaakin kamala, kun on tottunut nukkumaan 11-12 ja nyt kello soi ennen seitsemään, niin se kannatti. Jo ihan siis siinäkin mielessä, että tuli viisumi hankittua ja maahan pääsy huomattavasti helpompaa! Mutta jo ihan sekin takia, että kun on aamun toinen haastateltava niin ajat ei ole kolmea tuntia myöhässä ja odottelua on paaaaljon vähemmän. Kun 20 minuuttia myöhemmin astelin kerrostaloasunnosta (siltä se vaikutti) ulos niin tuskaisen kuumassa ja hikisessä rappukäytävässä jonotti varmaankin päälle 20 ihmistä. Oh joy!
No mutta haastattelu on ohi ja suurin kysymys täti ihmisellä oli koska olen viime au pair vuodelta takaisin lennähtänyt. Piti se kolmesti kysyä. Ihan vaan ettei tuu misunderstangind. Ja tulipahan sen nanosekunnin kestäneen odottelun aikana bongattua blogini lukija! Tai ainakin hän oli kerralla huitassut kaiken läpi. Moi vaa, mikäli vielä tätä luet! :)
Ja jottei elämä tylsäksi kävisi niin tulipa varattua tälle perjantaille Tallinnan matka. Onneksi ei kukaan passia kysellyt, kun... Noh se on siellä suurlähetystössä! Sainpahan mamma 50-vuotisjuhliin (,jotka on muuten ihan kohta mikä tarkoittaa, että mä lähen ihan kohta!) juhliin juomia tarjottavaksi! Enpä oo ennen osallistunut viinaralliin, tuli siis sekin koettua.
Ja koska oon ollu niin ahkera ja reipas niin huomisen pyhitän mun Manuelille ja sohvalle. Ainakin formuloihin saakka. Viikon päästä ois läksiäiset, mikä tarkoittaa sitä että jonkun pitäisi siivota juhlapaikka juhlakuntoon! Anyone anywhere?
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Would you like to have some souvenirs?
Ostelin tänään vähä tuliaisia lisää. Ja siinähän sitten se lähtökuume nousi ihan infernaalisiin lukemiin ja 26 päivää on aiiiivan liikaa mun kärsivällisyydelle. Varoituksen sana jo nyt. Kello on paljon ja asiaa mulla vieläkin enemmän, joten laatuhan on taattua eller hur? ;)
Vanhemmille on siis nyt Helsinki-kirja ja Iittalan kastehelmi kynttilälyhtyjä 2x keltaista ja 2x kirkasta. Sen lisäksi äidille Muumimamma-muki ja isälle Muumipappa. Ne saa riittää aikuisille. Tytöille on nyt se Tatu ja Patu-kirja ja molemmille vaaleenpunaiset muumimukit, erilaiset. Toisessa on Niiskuneiti ja toisessa Sosuli. Tytöille vielä jonkut kivat pienet jutut haluaisin löytää. Sitten tottakai perinteiset salmiakki maistatukset ja Fazerin sininen. Eiköhän noilla pärjää ihan hyvin!
Vanhemmille on siis nyt Helsinki-kirja ja Iittalan kastehelmi kynttilälyhtyjä 2x keltaista ja 2x kirkasta. Sen lisäksi äidille Muumimamma-muki ja isälle Muumipappa. Ne saa riittää aikuisille. Tytöille on nyt se Tatu ja Patu-kirja ja molemmille vaaleenpunaiset muumimukit, erilaiset. Toisessa on Niiskuneiti ja toisessa Sosuli. Tytöille vielä jonkut kivat pienet jutut haluaisin löytää. Sitten tottakai perinteiset salmiakki maistatukset ja Fazerin sininen. Eiköhän noilla pärjää ihan hyvin!
Tuo sitruunan keltainen kastehelmi on muuten todella herkku livenä. Sattui olemaan vielä 50% tarjouksessa Iittalalla niin pakkohan se oli sellaiset hosteille ostaa. Nyt seuraava haaste on saada ne ehjänä USAhan saakka. Minkään näköistä muistikuvaa ei ole kuinka viimeksi meni lasiesineet ehjänä mantereelta toiselle. Tavalla ei väliä, ehjänä ne pysy!
Koska lähtökuume on siellä hyvin korkealle niin lähetin hostäitille täpi-täpi-täpi-sähköpostia. Sieltähän kerrottiin heidän juuri valmistelevan mun tulevaa huonetta. Kääk. Jaiks. Hui. Haluun jo sinne. Googlailin lisäksi intoa lannistaakseni vähän paikkakunnan eri tarjontaa kuvataiteen, lasten aktiviteettien ja liikunnan osalta. Googlailin myös ajoaikoja vanhoille kulmille ja ne on kuulkaas hyvin lyhyitä aikoja ne!
Sanoinko jo sen, että mä haluun lähteä nyt just?
Entäs sen, että oon ihan pikkuisen innoissani?
tiistai 8. heinäkuuta 2014
4 to go!
- Viisumihakemus
- Viisumihaastattelu
- Maksut
- Uuden passin haku
- Kopiot todistuksista
- Kopio ajokortista
- Lääkärintarkistus
- KV-ajokortin hakemuksen täyttö
- KV-ajokortin hakeminen
- Papereiden postitus CC:lle
- Paketti tytöille
- Kortti perheelle
- Tuliaiset
- Kämpän tyhjennys
- Reseptit/lääkkeet
- Jäykkäkouristusrokote
- Hammaslääkäri
I did it! Rokote pistetty ja lääkäriajat varattu. Huomenna käyn uusimassa reseptit ja heti viisumihaastattelun perään on hammaslääkäri naapurirakennuksessa. Vähänks oon ollu hjuva!
maanantai 7. heinäkuuta 2014
4 week and it's time to rock and roll!
Nyt nappaan itteäni niskasta kiinni ja kirjoitan teille. Tai mulle. Tai jollekkin. Kuitenkin kirjotan. 4.7 meni, silloin oli kuukausi lähtöön. Lauantai meni, silloin oli 30 päivää lähtöön. Molemmat päiviä, jolloin oisi voinut kirjoitella tunnelmia, mutta kun ei vaan kirjoituttanut yhtään. Niin säästin löpinät tälle päivälle.
On tämäkin päivä ihan hyvä, sillä tasan 4 viikon päästä ollaan juuri laskeuduttu JFKlle ja matka schoolille alkaa. Kuten mun kanssa matkustavalle Jlle sanoin, niin hauskaa schoolilla tulee olemaan koska väsymys on sitä luokkaa, että läppä on jo täysin luokatonta!
Anyways 4 viikkoa lähtöön. Hurjaa. Vasta päiviä oli 44 ja perhe varmistunut. Nyt niitä on 28. Aivan tajuttoman vähän. Sen tajuaa kun pysähtyy kunnolla asiaa pohtimaan. Onneksi päivät ei kuitenkaan ole jatkuvasti mielessäni vaan se pitää laskurista aina tarkistaa. Toisin kuin viimeksi, unissanikin pystyin varmasti sanomaan monta päivää lähtöön on!
On tämäkin päivä ihan hyvä, sillä tasan 4 viikon päästä ollaan juuri laskeuduttu JFKlle ja matka schoolille alkaa. Kuten mun kanssa matkustavalle Jlle sanoin, niin hauskaa schoolilla tulee olemaan koska väsymys on sitä luokkaa, että läppä on jo täysin luokatonta!
Anyways 4 viikkoa lähtöön. Hurjaa. Vasta päiviä oli 44 ja perhe varmistunut. Nyt niitä on 28. Aivan tajuttoman vähän. Sen tajuaa kun pysähtyy kunnolla asiaa pohtimaan. Onneksi päivät ei kuitenkaan ole jatkuvasti mielessäni vaan se pitää laskurista aina tarkistaa. Toisin kuin viimeksi, unissanikin pystyin varmasti sanomaan monta päivää lähtöön on!
- Viisumihakemus
- Viisumihaastattelu
- Maksut
- Uuden passin haku
- Kopiot todistuksista
- Kopio ajokortista
- Lääkärintarkistus
- KV-ajokortin hakemuksen täyttö
- KV-ajokortin hakeminen
- Papereiden postitus CC:lle
- Paketti tytöille
- Kortti perheelle
- Tuliaiset
- Kämpän tyhjennys
- Reseptit/lääkkeet
- Jäykkäkouristusrokote
- Hammaslääkäri
As everybody can see, mitään en ole aikaiseksi saanut sitten viime postauksen. En edes sitä samperin rokotetta. Josko tää huomenna kömpisi sängystä aamupalalle suoraan ilman aamukoomaa ja siitä suoraan arvauskeskukseen ilman ruokalepoa? Saisi edes sen hoidettua alta pois. Samoin nuo reseptien pyytäminen. Olisi kaksi kertaa 5 minuutin puhelut ja homma olisi hoidettu, mutta kun ei niin ei. Jospa sekin olisi huomisen tavoite.
Niin ja ilmeistyihän sinne listalle uusi mörkö. Hammaslääkäri. Yöllä (do not ask why!) iski päähän, että pirulainen hampaatkin pitää tarkistaa ennen lähtöä mielummin kun makaa siellä ongelmissa niiden takia. Jospa siis senkin ajan varaaminen olisi huomiselle tavoitteena. I can do it!
For real, 4 weeks to go!
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Japadapaduu!
- Viisumihakemus
- Viisumihaastattelu
- Maksut
- Uuden passin haku
- Kopiot todistuksista
- Kopio ajokortista
- Lääkärintarkistus
- KV-ajokortin hakemuksen täyttö
- KV-ajokortin hakeminen
-Papereiden postitus CC:lle
-
- Paketti tytöille
- Kortti perheelle
- Tuliaiset
- Kämpän tyhjennys
- Reseptit/lääkkeet
- Jäykkäkouristusrokote
- Reseptit/lääkkeet
- Jäykkäkouristusrokote
*pienet tanssit tähän*. Niin ne kohdat vaan yliviivautuu ja asiat tulee tehdyksi! Tuota KV-kortin hakemista viivyttelen vielä hetken, koska sehän on tasan sen vuoden voimassa ja viimeksikin ajoin viimeiset 2 kuukautta ilman sitä. CTssä kun ei pidä sitä USAn korttia ajaa jos on vuoden!
Tästä mun on pitäny kirjottaa tsiljoona kertaa! Mun edellinen hostisä oli ehkä nörtti-insinööreistä se kaikista parhain. Nimittäin se minimoi mun aivokapasiteetin käytön ja joookaikinen aamu tulosti mulle päivän aikataulun osoitteineen missä piti olla ja monelta. Oli ihana aamuisin raahautua alas eikä tarvinnu heti käyttää aivoja ja muistaa koko päivää, kun se kaikki oli naaman edessä paperilla. Nyt sitten... Kuinka mä pärjään ilman mun nörtti hostisän aikataulupaperia! Joudun käyttämään omaa pientä päätäni heti aamusta ja mun kanssa elävät/eläneet tietää kuinka suuri sun shine olen aamuisin! Mun kohdalla esimerkiksi jokainen kasin aamu on mennyt hukkaan koska mun aivot rekisteröi elämää vasta pari tuntia heräämisen jälkeen. So dear me, we have some work to do!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)