I'm not afraid to dream

Kraaah. Karvakaverit on kivoja ja riemastuttavat elämää jatkuvasti. Mutta on niissä sitten taas se toinen puoli. Kissani El Manuel on saanut mahansa sekaisin ja nyt kun lääkärien suosittelemaa lääkettä sen napaan (tai oikeastaan suuhun) yritin tunkea niin tuloksena on päätön kana-efekti höystettynä vaahtoavalla suulla. Nice try! Että tuota se siitä lääkkeestä. Huomenna tuskin saan edes otettua purkkia käteen kun tää päätön kana on singonnu kuuhun ja vieny mun passin mukanaan etten vaan pääse perään. Kiva kiitos ja näkemiin!

Toka täytti tänään 4 vuotta. Iso tyttö. Toka on siis mun tuleva 4-vuotias hosttyttöni. Toka siksi, koska on se nuorempi. Eka on sitten se 6-vuotias esikoisprinsessa. Jehna mä oon kekseliäs näitten salanimien kanssa.
Oon varmaan kertaa miljoona kertonu tänä asian edellisessä blogissa samoin kun tässä, mutta viime perheen lapsiahan ihan julkisestikin kutsuin lapsi nro 1, 2 tai 3! Kaupassa saattoi joku vähän katsoa pitkään kun armas lapseni nro 2 hymyili mulle harva hammas hymyään mun häntä kutsuttua paikalle.
Anyhow päätin nyt lanseerata tää ultimaalisen hienot nimet täälläkin!

Mun pitäis (taas) nukkua, mutta jotenkin keksin kaikkea muuta hyödyllistähyödytöntä tekemistä. Esim joku jossain vaiheessa vois miettiä mitä pakata mukaan kun lähtöön on 15 päivää. Laukut pitää kuitenkin olla lähtökuopissa jo perjantaina 1.8 kun viikoloppu menee juhliessa. Välihuomautus, että toi El Manuel tuijottaa aikas äkäsesti mua eteisestä. Siellä on hitto soikoon otsassakin sitä töhnää. Mutta asiaan. Matkalaukkujen pakkaushan menee sillee vasemmalla kädellä, oikean ottaessa aurinkoa, mutta entäs tän muun asunnon pakkaus? Anyone anywhere? Onneksi kylläkin puolet kaapeista on jo hurrikaani Mn jäljiltä pakattu.

Ekan ja Tokan tuliaisetkin on edelleen vaiheessa. Mitä ihmettä turhaa/hyödyllistä/jotain keksin niille viemisiksi Muumimukien kanssa? Jotain sellasta toiminnallista olis kiva viedä ettei ne joudu vaan tuijottamaan posliinimukia käsi poskella.

On muuten tänkin tekstinpätkän pusertamiseen mennyt nyt reilu puoltoista tuntia. Kannattaiskohan joskus keskittyä sillee kunnolla yhteen asiaan? Kuulin huhua, että sillon elämä vois olla tehokkaampaa.