Mutta helpotti oloa ja mieltä kovasti. Enää on yksi viikko yksin tuon kanssa jäljellä ja painotin hostäidillenikin, että ei nyt vähennä omaa opiskeluaan mun takia vaan mä painan tän viikon läpi vaikka sen harmaan kiven. Sillä on kuitenkin ne loppukokeet painamassa päälle niin haluan senkin opiskelevan. Maanantaina saadaan tietää, josko hostisä olisi tulossa kotiin suunniteltua aiemmin ja se helpottaisi mun päivä jo aiemmin.
Kyllä tämä elämä taas tästä. Niin kuin hostäidillekkin sanoin, että erityislapset ottavat ihan valtavasti, mutta antavat sitten myös aivan tajuttomasti takaisin. Nyt jos koskaan ymmärrän niitä omia ajatuksiani ennen tänne lähtöä, että haluaisin erityislapsista lomaa. Tässä veneessä nyt kuitenkin ollaan ja mennään loppuun asti.
Eilen tutkiskelin noita opiskelumahdollisuuksiani ja löysin lähiyliopiston, joka tarjoaa uskomattoman määrän online-kursseja. Mm. kiinnostuksen alla olisi autisti lapsien opettaminen, opettaminen alaluokilla, lukemaan oppiminen. Ihan mielenkiinnosta ja sitten ammatillisen osaamisen takia. Saisin vähän näille puuroaivoille käyttöä, vaikkakin varmasti tulisisin ulisemaan esseitä vääntäessäni, että ääliökö olin kun jotain tällästä halusin opiskella! Mutta hei, valittaminen kuuluu asiaan!
Kävin viikko sitten otattamassa ripset, tai siis huollattamassa, ja tällä kertaan tekijä osui kyllä niin naulankantaan. Edelleenkin päivittäin ihailen niitä. Pieniä turhamaisuuksia, mutta tekee niin iloiseksi.
Joku päivä pohdin etten ole huonettani täällä esitellyt. Enpä nytkään jaksanut siihen kauheasti panostaa, mutta ainakin yhden kuvan saitte nyt! Herra K päätti tulla häpeillen mukaan potrettiin. Ensimmäisenä vuonna jaksoin kuvata joka kulmasta, vessan, talon, huoneen ja kaikki. Nyt hyvä kun jaksan kameraa edes avata kerran kuussa. Saatte siis nauttia iPhone-laadusta!
Mä olen vahvempi kun uskoinkaan!
Tänään kiertelin kauppoja monta tuntia yrittäen löytää mulle takkia, koska joku sääjumala on nyt päättänyt heittää tänne melkeen pakkasta. Toisaalta se ei mua haittaa, koska aaaarinko paistaa aina niin nätisti, että mulle se on aivan sama onko +30 vai -30, koska aurinko piristää! Mutta ei löytynyt takkia vaan löyty kuin mulle tehty paita! Juicyn Couturen ja alennuksessakin vielä. Au pair-lompakko kiittää.
Kuva- ja ajatusoksennus. Huomenna pääsen huippuosaamisellani esittelemään Atlantaa uudelle suomalaiselle ja sen jälkeen saan kutrit kuntoon. Viikonloppu on siis suht relax-meiningillä!
Tää perhe saa kyllä olla onnellinen että just sä oot siellä! Eipä sillä että ei he varmasti erityislapselle ketä vaan olis valkannutkaan, mutta silti veikkaisin että aika harvat jaksaa yhtä hyvin kun sä! Ihan mieletöntä että jaksat tsempata tolleen kaikesta huolimatta, suuri hatunnosto ja hurjasti tsemppiä! Toivottavasti helpottaa pian ja saat tukijoukkoja sinne:-)
VastaaPoista