Look at the stars, look how they shine for you and everything you do.

Sivuhistoria muistutti mua tälläsestäkin sivusta. Päätin sitten tulla huvikseni päivittelemään kuulumisia, vaikkakin väsymys kaataa mut ihan justiinsa sänkyyn. Mutta suurimmat pahoitteluni hiljaisuudesta. Itseasiassa tiistaista saakka olen iltaisin yrittäny kirjoittaa, mutta... tulokset on nähtävissä kuinka hyvin se on sujunut!

Sain juurikasvuni piiloon vaikkakin samalla koodilla kun ensimmäisenä vuonna, ekalla yrityksellä ei väri tarttunut mun omaan väriin. Värjättyyn osioon kyllä. Päädyin sitten istumaan siellä lähemmäs 3 tuntia, kun kampaaja halusi onnistua ja värjätä uudestaan. Omasta mielestäni tulos on hyvä siihen nähden minkälaisen tricolor värjäyksen sain ensimmäisenä vuonna!

Suomalaisvahti vaihtui yhdessä perheessä kun Pauliina lensi (tai lentää itseasiassa vasta huomenna) Suomeen ja Eevi astui puikkoihin. Eilen vietettiin Pauliinan läksiäisiä espanjalaisessa ravintolassa ja iih aah se ruoka oli taivaallista. Me kolme suomalaista ja kolme jonkunmuunmaalaista otti omat nacho-annokset alkuun ja jotenkin me suomalaiset saatiin rohmuttua oma saavimme tyhjäksi tuplasti nopeammin kuin muunmaalaiset. Puolustus, meillä on aina nälkä.

Mutta Sälli oli alkuviikon potilaana kotona ja maanantaina pääsin hänen kanssaan kurvailemaan lääkärille. En edes tiedä montako kertaa siellä(kin) jouduin selittelemään että eiiii en ole äiti, ihan au pair vaan. Tiistaina sitten potilaan kunto oli parempi ja suunnattiin Akvaarioon!

Toi vika kuva on nyt vähä kierossa, mutta olkoon. Mä siis odotin eniten näkevän delfiini-shöyn ja sehän nähtiin. Sälli tärisi innosta jo 20 minuuttia ennen alkua ja voin kertoa, että oli muuten au pairille pitkät 20 minuuttia saada laps pysymään housuissaan ja odottamaan delfiinien suurta sisääntuloa. 

Alkureaktio oli mulla, että jo on Särkänniemellä petraamista. Sen verran oli hienoa valo- ja kuvashowta. Delfiinit vähä pyörähteli ja hyppi siinä. Mutta loppujen lopuksi kyse ei ollut delfiineistä vaan yhden miehen lauluesitys, taustalla pyörien säälittävä yritys jostain taistelukohtauksesta. Delfiinit kävi hyppimässä välillä, mutta Särkänniemen showssa on kyse eläimistä ja se on rakennettu niiden ympärille, täällä se oli rakennettu sen miehen ympärille ja delfiinit oli kivat koristeet siinä edessä. 

Muuten oli kauhean kiva päivä. Kalamies-Sälli oli ihan esktaasissa ja tuijotteli kaikkia kalannäkösiäkään haltioituneena. Se oli reipas toipilas ja meillä oli ihan tosi hauskaa yhdessä. Koko viikko on ollut itseasiassa hirveän kivaa sen pojan kanssa. Ollaan naurettu ja naurettu tuntitolkulla. Yksi ilta pimennettiin talo ja annoin autistin aistien nauttia taskulamppuleikeistä, kun juostiin fikkarien kanssa alakertaa ympäri ja tutkittiin kaikkea mahdollista! 

Mä oon ihan rakastunut Atlantaan ja tähän säähän. Mua ei haittaa kylmyys (, jota on muuten nyt piisannu!) tai tuuli tai syksy tai talvi, koska täällä paistaa aina aurinko. Kaupunki on todella nätti ja pääsee oikeuksiinsa varsinkin auringossa. Sopivan iso, mutta ei liian. Sopivasti ihmisiä, mutta ei liikaa! Huippua!