If Britney can make it through 2007, we can make it through this day.

Voi pululla päähän ja jorpakkoon sanon minä. Me ollaan laskettu päiviä, tunteja ja minuutteja siihen, että isovanhemmat tulee avuksi viikon päästä. Olen kysellyt aikaa ja tarkkaa päivää useasta, mutta tänään hostäiti vihdoin päätyi heille soittamaan ja tiedustelemaan yksityiskohtia. 

Nää yksityiskohdat paljastu viikon pidemmälle kuin me luultiin. Ahkera työntekijä joutuu siis raatamaan pitkiä päiviä vielä kaksi viikkoa. Viikon sijaan. Rähmä. Ja se toinen viikko tulee olemaan pitkä ja puuduttava, mutta kaiketi siitäkin elossa selvitään. Ainut pelastava tekijä on josko hostisä pääsisikin jo ensi viikolla kotiin. Isovanhemmat on siis tulossa avuksi kun hostäidin finals kokeet ja istuu kirjastossa lukemassa. Tai oli tulossa. Ei niistä nyt kauheasti ole apua enää pelkällä thanksgiving viikolla, kun juhlahumussa menee muutenkin kaksi päivää. Loput pallona pyörimisessä kaiken sen ruoan jälkeen. 

Meidän oli tarkotus tänään lähteä akvaarioon (kuulostaa suomeksi muuten harvinaisen tyhmältä) kattomaan delfiini-showta ja aamulla jouduin ihan kellonkin laittaa herättämään, että ehin oottaa suihkun ennen lähtöä. Suihkun jälkeen keräsin tavarani ja lähdin ylös. Hostäitini makasi sohvalla puoli kuolleena ja sanoi ettei kyllä kykene lähtemään, iskenyt sen verran paha flunssa. Raaaaaaah. Ei sitten. Yritti kyllä ehdottaa, että Sällin kanssa kahdestaan lähtisin, mutta nope nope en lähde. Mun oli illalla tarkoitus tehä töitä, mutta nappasin Sällin sitten läheiseen leikkipuistoon päivällä ja korvasin tunnit sillä. 

Iltapäivästä karkasin Pauliinan kanssa pyörimään turhina ympyrää ja kotiin tullessa kovasti vihjailtiin, että voisin Sällin kylvettää ja laittaa nukkumaan, mutta leikin sory, no habla espanjol tyyppiä ja painuin alakertaan. 

Nyt sitten tuo isovanhempien siirto, niin vähän tympii ja ottaa päähän koko päivä ja elämä. Ehkä hyvät yöunet ja netflix korjaa tilanteen ennen uutta viikkoa? Ehkä. Että voi hyvää päivää vaan sinnekkin.