Why fit in when you were born to stand out?

Mitähän sitä taas elämästään tarinoisi! Lokakuu jotenkin sujahti ohi. Ajattelin lokakuun alussa, että kun historiallisesti oli 5 maanantaita ja mitä muuta 5 päivää, että se kuu tuntuu varmaan ikuisuudelta. No ei tuntunut. Tuntui yhdeltä viikolta. Hullua. Mutta samalla tapahtumista lokakuun alussa tuntuu olevan pieni ikuisuus. Hullua sekin.

Koko kuvaa asusta ei nyt tuu, kun se on yläkerrassa kamerassa vielä! 

Perjantaina siis juhlittiin ja hutkittiin Halloweenin merkeissä. Olin ehkä no life au pair ja vietin päivän, illan, yön perheen kanssa. Päädyinpä vielä nukuttamaankin Sällin asussani. Nice job! Mutta oli hauskaa. Meillä oli naapuruston juhlat, jossa syötiin ja juotiin ja juotiin. Siinä ne kotirouvat istui rivissä vaunujensa kanssa ja vodkaa oli lasit täynnä. Hilpeetä oli meno.

Sällihän päätti raivota ihan sitten koko lyhyen elämänsä edestä 15 minuuttia ennen kun piti lähteä. Se huus, puri, potki, raapi, tuhosi, huusi, kiljui ja rääkyi niin, että ikkunat helisi. Lopulta kukaan ei asunnossa enää tienny minkä takia pipo kiristi niin pahasti. Totesin vaan, että tää kierre pitää saada loppumaan, koska Sällikään ei enää tienny mitä halusi. Halusi asian A, sai sen, heitti pois ja huusi lisää. Sama tapahtui asian B ja C kanssa. Nappasin pojan lähdin sen kanssa juhliin tutkimaan naapureiden prinsessoja. Siellä sitten rauhoittui ja voi kuinka sydäntä sulattavasti se katseli prinsessoja. Palvoi maata niiden jalkojen alla ja piteli kädestä koko ajan. Ihana pieni mies.

Trick or treat oli hauska ja Sälli juoksi innoissaan isompien perässä keräämässä karkkia. Eihän se karkkia syö tai sano TRICK OR TREAT, mutta kuhan hengaili mukana ja palvoi vähän prinsessojaan lisää. Lopulta tytöiltä paloi helmoissa roikkuvaan ipanaan ja me lähdettiin kotiin.

Kotona oli sitten hostäidin opiskelijakavereita ja naurettiin ja juteltiin vaikka kuinka pitkään. Hostäidistä on tullu mulle ihan tosi läheinen ja tärkeä. Vietetään paljon aikaa yhdessä ja vaan jutellaan ja nauretaan. Voin todella olla kuin kotonani ja vallata sohvan jos laiskotuttaa. En tunne pakkoa paeta huoneeseeni vaan olen oikeasti tervetullut perheen tekemisiin ja asioihin.

Loppu viikonlopusta menikin sitten shoppaillessa, netflixistä nauttiessa, juoruttaessa ja vaan oleilemalla. Eilen hostäidin kanssa (ja Sälli kulkee siinä mukana sivussa koko ajan) kierreltiin pari kauppakeskusta ja shoppailtiin. Tänään sitten Pauliina noukki mut kyytiin ja käytiin pyörimässä international marketissa, joka oli vaaaaltava ja siellä oli vaaaaaltavasti kaikkea. Hirveä hulina ja kunnon marketti meininki!

Aamusta, ja oikeastaan koko päivän, sää on ollut niin mahtava, että oli pakko vetää mun yberherkku lenkkipökät jalkaan ja käydä vähä pinkomassa ylämäkeä henki hieverissä. Aurinko paistoi ja oli kunnon kirpeä syyssää. Tykkäsin hirveästi ja miltein tuli raittiin ilman myrkytys. Onneksi pääsin takaisin sisälle piiloon. 

Mut nakitettiin viemään Sälli aamusta kouluun, mikä tarkoittaa liian aikaista heräämistä. Lets see mitä maanantai tuo tullessaan. Omat veikkaukset on äkäinen au pair, äkäinen ja väsynyt lapsi ja ehkäpä maailmansotakin tässä taloudessa noiden kahden välillä saadaan aikaseks. Onneks sillä on kaks koulua huomenna niin saan kiukutella yksikseni. Oih maanantai.

Mutta alle kaksi viikkoa niin hostmummi saapuu taas elämääni piristämään! HUIPPPPPPUA!