Mulla oli tossa äsken kun tänne suunnittelin tulevani kirjottamaan niin oikeasti ideoita, mitä kertoisin. Ja ne oli mun päässä siis minuutti sitten. Eipä ole enää. En vaan ymmärrä, miten aivot voi toimia näin!
Mutta täällä arki vähän muuttui isovanhempien tullessa taloon. Kyllä mulla työtunteja edelleen on, mutta aikalailla mä oon se paholainen, joka viheltää pelin poikki jos isovanhemmilta menee sormi suuhun. Eli suht helppoa pari viikkoa edessä. Isovanhemmat on mahtavia ja meillä on oikeasti kivaa yhdessä. Tokikin ovela ja viekas Sälli testaa heti tuoreen lihan, että kuinka pitkälle rajat heidän kanssa paikkuu. Sorry dude, ei pitkälle kun mä oon vahtivuorossa!
Viikonloppu oli ja meni. Perjantai mulla oli kokonaan vapaana ja olinkin sopivasti kivasti mukavasti kuumeessa sen päivän. Lauantaina ja sunnuntaina tuli tehtyä töitä vajaat 20 tuntia, joten kauheasti se ei viikonlopulta tuntunut. Sunnuntaina oli LCC-tapaaminen ja päästiin keilaamaan. Mä oon aina luullu, että mun ongelma siinä lajissa on se etten jaksa keskittyä, mutta näköjään menee paremmin kun en keskity sitä vähääkään mitä olen ennen tehnyt. Sai nauraa pari tuntia kavereiden kanssa. Parasta terapiaa ikinä.
Sunnuntaina tänne sattui joku Esterin takapuolen repeämä ja satoi vettä ihan simona. Parin tunnin päässä oli tornadojakin ollu. Hui! Seison ulkona litimärkänä ja odottelin Eeviä ja yhtäkkiä salamoi tajuttomasti ja sitte rysähti. Pelästyin, mutta en kuollu! Harvoin olen ukkosmyrskyssä seissyt ulkona, saati sitten marraskuun viimeisellä viikolla.
Illalla sitten kun ajelin hakemaan isovanhempia Sällin kanssa metroasemalta, niin horisontissa siinsi purppura raja. Täysin suora viiva. Tumma pilviä ja toisella puolella kaunis kaunis auringonlasku purppuran värissä. Se oli aika hieno näky.
Ja koska säästä voi jaaritella vaikka tunnin niin jatketaan aiheella. Viime viikolla täällä siis oli pakkasta, tiet jäässä ja kaikilla pipot päässä. No tänään maanantaina sitten rikottiin 114 vuotta kestänyt marraskuun lämpöennätys. Kevyet +25 astetta. Miltein teki mieli kaivaa bikinit esiin kun ulkona käveltiin, mutta ihan niin friikiksi en viittinyt heittäytyä.
Käytiin porukalla tänään kävelemässä ja törmättiin käärmeeseen. Se oli pienen pieni, mutta Sällihän olisi about halunnut grillata ja syödä sen. Sen mielestä oli huisin hauskaa kuinka käärme kiemurteli sitä paniikissa pakoon ja varmasti vielä hauskempaa kun au pair ja 2 isovanhempaa yrittää saada häntä itseään kiinni. Elämäni tähtihetkiä taas.
Olkaatte hyvät. Vuosisadan turhin postaus, mutta kirjotinpa silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti