torstai 27. marraskuuta 2014

Let our lives be full of thanks and givings!


Sillee ja tällee. Kiitospäivä on siis takana, yllätyksekseni laskin, että omalla kohdallani jo kolmas sellainen! Eipä se paljoa ole tässä vuosien varrella muuttunut. Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja sairaan hyvää jälkkäriä. Täydellistä voisin sanoa?

Kiitospäivää seuraa siis Black friday ja noh, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta vain Amerikassa voidaan olla kiitollisia kaikesta mitä meillä on ja parin tunnin päästä ryysiä sairaiden tarjousten perässä kun vaahtopäät. Tähän kohtaan voikin sitten hyvin mainita, että kyllä mäkin lähden tarjousten perässä huomenna kaupoille, niinkin sikahullu aikaan kun 6.30. Hostäiti lupasi kurvata Starbucksin kautta ja nopea keikka tiedossa. As if! 


En edes jaksa yrittää laskea montako eri ruokaa meille oli tarjolla, mutta oli hyvää. Ehkä suurimpana rakkautena joka muodossa tarjoiltu bataatti! Ja tottakai turkki siis kalkkuna. Jälkiruoaksi oli tuplasuklaajuustokakkua ja karpalo-pähkinäpiirakkaa. Oh ah ja röyh. 



Kasilta lopeteltiin ruokailu ja hostäiti pakkasi Kiitospäivän koristeet pois ja minä, hostäiti ja tämän kaveri syöksyttiin kellarin varastoon ja kaivettiin joulu esiin! Huomenna mennään kuulma rikkomaan perherauhaa ja hakemaan joulukuusifarmilta meille kaksi joulukuusta ja koristellaan ne. TV:stä tulee enää joulumusiikkia ja vaatimuksena, että pääsee ovesta sisälle on se että pukee tonttupuvun päälle. Noei vai. Melkeen kylläkin! Joulu on siis saapunut kaupunkiin. Jollain saattaa olla pientä käryä, että mä rrrrrakastan joulua enkä malta odottaa, että saan luoda huoneeseeni oman joulumaailman. Ahh ihh! 


Huoneesta puheenollen, en tiedä/muista/jaksatarkistaa oonko mä täällä julkaissu siitä kuvia niin tadaa siinä ne on! Uusia pukkaa, kun saan winter wonderlandin valmiiks. Tällä hetkellähän tehty on tasan tarkkaan ei yhtään mitään. Ensimmäisenä vuonna mulla oli about liiketunnistimet ovella ja aina kun tulin sisään niin valot syttyi ja Katri Helena soi! 


Kun päästettiin irti yksi 24-vuotias ja kaksi 30-vuotiasta niin saatiin aikaiseksi partyjoulukuusi. Korkeudeltaan tuo on ehkä 20 senttiä, mutta hirvittävän sympaattinen kapistus eteisessä toivottamassa kaikki tervetulleiksi! 
Ja koska joulu on for real ihan kohta täällä, niin for real 3 viikkoa ja mun Suomi-loma alkaa. 3 viikkoa. Se on ihan tositosi vähän! 

Hostisä palasi komennoltaan tänään ja arki taas kerran vähän heittää täällä häränpyllyä. Tod näk nautin enemmän vapaista ja työt on iltapainotteisia, mutta saanpahan hengähtää! Jos totta puhutaan niin mua vähän jännittä kun isä palasi, koska ei me kauheasti olla oltu saman katon alla, mutta kuten muistelinkin (kredittiä mun muistille) niin hauska tyyppihän tuo oli ja turhaa purin kynteni! 

Mutta nyt painun unille kiitollisen kaikesta mitä olen saanut, mitä minulla on ja mitä tulen saamaan! 

2 kommenttia:

  1. Voi jummi jammi kuinka hyvin minä tunnistan sinut tästä jutusta. Hostäiti on kohdannut vertaisensa "jouluhullun". Yritä kuitenkin muistaa, että koristeilla on rajansa. Pieni toiveeni olisi, että käyttäisit mieluummin enemmän aikaa koristeiden katseluun ja tunnelman ihailuun huoneessasi kuin niiden koristeiden ostamiseen.

    VastaaPoista
  2. Joulusin ittelläni menee taas överiks kaikki valot, ja kohta onki jo yhtä valosaa, ku katto lamppu olis päällä.... Rakastan istua pimeessä, musiikki taustalla ja tuijottaa joulu/syysvaloja ja kynttiöitä. Mulla vaan on paha tapa tunkee niitä valoja jokapaikkaan :P

    -Helinä

    VastaaPoista