Ja niin tuli Sällistäkin iso poika. Kasvoi ulos taaperoiden klubista ja pääsi leikki-ikäisten sarjaan. Ihan kun se olisi yhdessä yössä venähtänyt pituutta 10 senttiä ja mun hauikset surkastunu, koska nykyään se painaa. Mutta painakoon. On sitä silti ihana halata ja pussata.
Kun pääsi tähän "ikäihmisten sarjaan" niin aloitti myös uuden koulun! Kello soi 6.40 pikkuisella ja kouluun käy tie seittemältä. Koulussa ollaan 7.15. Tai huijasin. Ne on. En mä. Mä nukun! Mun hostäiti on ehkä maailman suuri sydämisin ihminen ja kun tiesi (oonkohan kertonu tän jo täällä?) että vihaan aamuherätyksiä niin hoitaa lapsen aamulla. Tokikin se tietää mulle pidempiä iltoja, mutta how cares! Mä saan nukkua kasiin, jollon ponkasen lenkille. Jos ei sada. Jota täällä tapahtuu kerran kaks kuukauteen.
Kuinka ihana onkaan sitten hakea 10.30 tuo Sälli koulusta. Lasioven takaa se aina bongaa mut ja koko pihan täyttää riemastunut kiljaisu. Kun ovi aukeaa niin villivarsa on irti ja se syöksyy mun syliin. En oo ehkä ikinä tuntenu itteäni niin rakastetuksi kuin silloin kun ne pienet tahmeat sormet on kaulan ympärillä ja suukkoja jaellaan miljoona.
Siihen jääkin meidän päivien hyvät hetket. Koska ennen seiskaa herätys ja miljoona tuntia terapiaa ei vaan sovi yhteen ja mulla on aikamoinen kiukkupeppu täällä loppupäivän. Hiljenee päikkäreille. Sieltä se heräsi tänään onneks hymyille. Se hymy kesti 10 minuuttia jonka jälkeen raivottiin, kun otin askeleen Sälliä aikaisemmin, laitoin lasini pyödälle, täytin nokkamukin jne. Riemastuttavaa. Or not.
Sälli rakastaa uimista ja vettä. Eilen innoissani selitin koulun jälkeen, että jeejee tänään on uintia. Ajettiin onnellisesti Cheekiä ja Elastista laulellen (tai kuka lauloi ja kuka ei) uimahallille. Parkkipaikalla Sälli ei pysynyt enää housuissaan vaan kiljahteli ilonkiljahduksia. Tartuin uimahallin oven kahvaan ja samalla mun päähän tulee viime viikolta lause "Nähdään kahden viikon päästä, ensi viikolla ei ole uintia." Well well well juoksenko kovaa ettei Sälli ehdi tajuta mitä tapahtuu vai hiivinkö ja ujutan meidät autoon niin ettei se tajua. Koska raivari oli taattu. Siis 100%. Samalla sekunnilla saan tekstarin hostäidiltä "Unohdin muistuttaa ettei tällä viikolla ole uintia! Sori!" Myöhästä nyt.
Pokerinaamalla nappasin tiukasi pojan kädestä ja kävelin autolle. Vähän sen polvet jo matkalla löi lukkoa, kun tajusi mitä kohti ollaan menossa. Sitten kun avasin auton oven niin riemu repesi. Siinä maassa se kiljui ennen kuin sain sen syliin ja jalat edellen yritin sukeltaa sen kanssa autoon.Virhe. Sehän leväytti jalat niin levälleen ettei mahduttu auton ovesta sisään. Fiksu poika. Voitin kuitenkin painimatsin ja sain pojan köytettyä istuimeensa kiinni. En tosin tiedä mikä osa edelle mentiin autoon, mutta sinne päästiin!
20 minuuttia ajoin kotiin ja kuuntelin silkkaa kiljuntaa ja karjuntaa. Kovasti se lapsi osoitteli tulosuuntaan, että sinne pitäs mennä ja uimaan pitäs päästä. En voinu ku hokea, että olen kovin super pahoillani, mutta nyt kävi näin. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä lapsi vaan! Uusinta painiottelusta saatiin kun yritin saada lapsen sisälle oven taakse turvaan. Sainkin, mutta sainpas kuunnella taas kiljuntaa. Kaivoin leffat esiin ja tilanne rauhoittui. Kiitos ja anteeksi Sälli.
Mähän vietän Sällin kanssa päivät. Hostäiti on puolisen tuntia aamulla ja tunnin illalla. Tänään varsinkin sain kommenttia, kuinka minua kutsutaan äidiksi (totta, en myöntänyt) ja kuinka asiat näytetään minulle eikä hänelle. Totta sekin. Yritänkin tyrkyttää Sälliä äidilleen joka välissä. Että vähän saataisiin puntteja tasoitettua. Ja toki kun istun terapioissa sun muissa mukana niin näen kuinka raivarit hoidetaan ja esimerkiksi tänään rauhoitin kiljuvan lapsen äidin katsoessa vierestä, mitä pitäisi tehdä. Yritä siinä sitte olla astumatta äidin varpaille. Ainakaan kovinkaan pahasti. Mä olen nyt tällä viikolla huomannu tuon, että minua osoitellaan ja huudetaan "MOMMY!" korkeelta ja kirkkaasti. Hups.
Täällä on alkuviikko paistateltu +30 asteessa. En valita. Lokakuun loppu ja hellettä piisaa. Oli ihana itseasiassa uskaltautua laittaa ihan hame ja nauttia lämmöstä ulkona! Nyt tosin perjantaiksi eli Halloweeniksi on luvattu tokikin alle 20 astetta ja mun toppi yläosainen puku tarvii siis lämmikettä! Houston, we have a problem!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti