TGIT. Thank God it's tuesday. Alkuviikko on olli niin suossa tarpomista. Maanantain ihanuus ei yllätä nyt ketään, mutta voi munakoiso tätä tiistaitakin. Siitä on muodostumassa oikea maanantain kaksoisiskoa. Ilkeä sellainen.
Jos eilisessä jotain hyvää oli niin karkaa niin monesta ovesta kuin ehdit tunnin aikana-tunti (toiselta nimeltä musiikkitunti) meni oikeesti tosi kivasti! Parhaita tunteja mitä tuon lapsen kanssa olen siellä viettänyt. Mutta en vaan tiedä kuka älykääpiö on keksinyt pitää sen tunnin luokassa, jossa on 3 lukotonta ovea. 3!!! Vaikka mulla on vaan yks lapsi ni aina se keksii jonku raoan ja viipottaa ovesta ulkona. Ens kerralla laitan salivaatteet ja lenkkarit päälle.
Mutta eilen meni kyllä siis kivasti. Se istui (hetkittäin) ja teki (aina välillä) mitä pyydettiin. Tokikin tää vaati multa ihan hirveetä duunia, että sain sen kiinnostuksen pysymään asioissa. En edes tiedä monta kertaa harjoitteltiin laskemaan 10 tuon tunnin aikana. Mutta me selvittiin! Kiitokseksi raatamisestani sain kyllä opettajalta vuolaat kiitokset ja kehut siitä kuinka mahtavasti pärjään tuon pojan kanssa ja edistän sen kehittymistä oikeaan suuntaan. Se oli kiva kuulla!
Maanantaisin pojan kouluryhmä käy normaalisti uimassa, mutta aamulla hostäiti ilmoitti ettei uintia tänään! Ookke, totesin. Kävin tiputtamassa pojan koululle ja ihan varmuudeksi sanoin, että niin tehän ette mene tänään uimaan? Kylläpäs mennään! Kuka on sanonu ettei? Noooo mun hostit sai sellasen tekstarin ettei uintia tänään? Kyllä kyllä, uimaan me mennään.
Lähettelin äkäisiä savumerkkejä korvistani ja painelin ulos ovesta. Nilkka ojennettuna ajoin kahta sataa pankkiin. Rynkytin ovea. Ei aukea. Kierrän talon ja rynkytän toista ovea. Ei aukea. Tutkin sitten ovea ja näen ison kyltin "SULJETTU COLUMBUKSEN PÄIVÄNÄ!" Kiva, kiitos Columbus vaan sullekki. Sitte yks hengestään piittaamaton mies huikkaa mun takaa, että hei se on suljettu tänään. ARE YOU KIDDING ME?! En osaa lukea. KIITOS TIEDOSTA. Pihisin huulein välistä ja lähdin vielä äkäsempänä pois paikalta. Jotain kivast päivän jatkosta se mies piipitti mun selän takana. In your ass kiva päivä.
Sitte painelin tuhatta ja sataa kotiin, keräsin Sällin uimakamat ja taas kaasutin juutalaistenkeskukseen viemään uimakamat. Sälli kun näki mut niin parkaisi vaan "NO NO NO NO NO NO NO NO NO!" Moi vaan sullekkin. Sitten kun olin lähdössä niin toinen tuuppi mua takapuoleen ja hoki vaan "BYE BYE BYE BYE BYE BYE BYE!" Olin siis toivottu vieras ja tunsin itseni rakastetuksi!
Tuon kaiken jälkeen (taas) kaasutin kotiin ja painelin lenkille äiskän kanssa. Pihisin ja puhisin sille Skypessä kun se makoili mukavasti sohvalla naureskellen mun ähinälle ylämäissä. Helpotti kuitenkin. Liikunta, raitisilma tai pään aukominen äidille. Huh. Pystyin huikaista ja loppupäivä olikin jo ihan jees.
Tänään sitten mun työpäivä alkoi normaalia aiemmin tornadouhan takia. Hostäiti joutui lähtemään extra aikaisin kouluun ettei myöhästy myrskyn keskellä. Mä siis raahauduin 6.20 yläkertaan ja mutustin aamupalan hiljaa. Samalla sekunnilla kuin hostäiti astui ovesta ulos niin Sälli rääkäisi yläkerrassa. Mun missioksi muotoutui ettet muuten taatusti herää vielä. Silitin sen takas uneen ja laahustin sohvalle jatkamaan omia unia. Puoli yhdeksän mä sitten kuulin iloisen hihkaisu yläkerrasta ja meidän kauneusunet oli ohi!
Vettä oli sitten tottakai kun Esterin takapuolesta, kun me lähdettiin tanssitunnille. Se sijaitsee samassa juutalaiskeskuksessa kuin koulunuinnit ja vapaita autopaikkoja löytyy aina juuri niin kaukaa kun vain voi kuvitella. Kaatosateessa raahasin jokaiseen lätäkköön hyppäävää lasta ja yritin olla kastumatta kokonaan. Astuttiin aulaan ja mun edessä on lapsimeri kiljuen ja Israelin lippua heilutellen. Jaahas! Ei tanssia tänään! Sanottiin tiskiltä. ARE YOU KIDDING ME?!?! Eikö teille laitettu sähköpostia? Näytänkö mä siltä, että mä oisin mitään sähköpostia saanu?! Eipä ollu kyllä hostitkaan saaneet mitään tietoa asiasta.
No ei kun lapsi takaisin samojen lätäköiden kautta autoon ja kotiin ihan vain kuunnellakseni 50 minuutin kiljuntakonsertin kuinka hän haluaa ulos hyppimään lätäköihin. Me ei siis menty hyppimään niihin lätäköihin. Suunnattiin uimaan ja siitä tää päivä lähti sitten nousuun ja varsinkin pojan 3 tunnin "päikkärit" oli kivat. Saatoin itse nukkua sohvalla ja poika leikki pinnasängyssään.
Juuri nyt mä olen ikionnellinen huomisesta 3 tunnin työpäivästä. Tämän alkuviikon jälkeen se tulee enemmän kuin tarpeeseen. Aattelin kyllä käydä pankissa ihan vaan varmaan taas huomaamassa, että on jonkun saakelin Napoleonin päivä ja pankkitädit pitää vapaata!
Mulla olis niin miljoona juttua päässä mitä haluaisin kirjoitella, ehkä vähän enempi itselleni muistiin. Ja ihan vaan totuutta kaikista tuntemuksista mitä täällä käyn läpi teille lukijoillekkin. Mutta nyt just antakaa anteeksi, mä teen sen vaikka huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti