What if I fall? Oh darling, what if you fly?

Hiphei hurraa! Pidinpä lupaukseni hienosti ja kirjoitin edellisestä tekstistä seuraavana päivänä. Or not. Tuollaiset lupauset pitäisi heittää suoraan jorpakkoon, koska ne ei toteudu ikinä. Eli tästä lähin jos menen sanomaan, että kerron siitä teille huomenna niin voitte olla 150%, että musta ei huomenna mitään kuulu. Just saying.

Koska maanantai ja tiistai oli mitä oli, niin loppuviikko on mennyt kivasti ja nopeasti. Jälkimmäinen on aina plussaa. Toki loppuviikkoon sisältyi sähläystä terapioiden kanssa kun puheterapeutti tulee aikaan X tai Y ja extravesiterapia oli aikaan Y+1 ja jos puheterapeutti tulee aikaan Y niin ei ehitä uimaan. No puheterapeutti ei vastannu viestehin ja täällä me sormet syöden odoteltiin pojan kanssa, että mitähän terapiaa ja kuinka paljon meillä on tänään! Oli puhetta (meni superhyvin!) eikä ollu vesiterapiaa.

Tuo lapsi on puhunut ihan hirveesti tällä viikolla. Okei 10% on vasta ymmärretävää tekstiä, mutta se on iso juttu autistille, että hän itse tulee puhumaan ja "kertomaan" tarinaa. Tarinaa, jota kuulia ei valitettavasti ymmärrän about ikinä. Tänään lounaalla poika päätti leikkiä (ei siis harrasta leikkimistä, lempiharrastus on vaeltelu ja tavaroiden hakkaaminen) kalkkunasiivuillaan ja teki niistä jonkinäköisen perheen/kaverukset/mitälie, mutta siellä ne kalkkunat lenteli paikasta A paikkaan B ja Sälli selitti siansaksaksi tai Sällinsaksaksi, mitä tapahtui. Mä nyökyttelin ja mietin syntyjä syviä.

Mä oon tiiättekö ihan älyttömän kiitollinen noista päivän terapiatunneista, koska ne on hetkiä myös mulle kun kykenen käymään keskustelua jonkun oikeasti puhetta tuottavan otuksen kanssa. Muuten mä täällä lässytän joko koirille tai Sällille, joka ei vastaa juuri koskaan. Voin kysyä terapeutilta mitä kuuluu? Miten teidän koira voi? Mitä teit eilen? Plaaplaaplaa. Noihin saan vastauksen. Sällin kanssa se on otatko nugetteja? Ei vastausta. Teen nugetteja, koska ei mua kiellettykkään. Mennäänkö alas? Ei vastausta. Lähden perässäni kipittävän pojan kanssa alas koska ei se nyt kertonut mitään muutakaan mitä haluaisi tehä. Tai sitten mä saatan kysyä koiran mielipidettä pitäisikö mun pestä pyykit nyt vai myöhemmin. Help me. Tuun vielä seinähulluksi.

Koska meillähän on täällä yhteiseloa nyt kuukauden verran niin hostäiti päätti sitten pyytää minua jäämään toiseksi vuodeksi. Tai ei nyt varsinaisesti pyytänyt, mutta sanoi että olisivat iloisia ja otettuja jos jäisin ja olen enemmän kuin tervetullut jäämään. Sattumoisin juuri tästä puhuttiin vanhempieni kanssa Skypessä. Mä en tiedä jäänkö. Sanoinkin etten hei haloo tiedä edes mitä syön huomenna aamupalaksi niin ei nyt tehdä vielä mitään isoja päätöksiä koskien ensi vuotta! Huh, ihan ressiä pukkaa, että jotain pitäisi miettiä! EI VIELÄ!

Tänne on pentele sentään tullut kylmä. Menin illalla nukkumaan aikaisin ihan siksi, että aamu tulisi nopeemmin (yeah, mittasin kuumeen!!!) ja pääsisin lenkille (hullujenhuoneen paikka on varattuna jo!!). Eiköhän aamulla ole sitten +8 astetta ja mulla on tasan lyhyitä lenkkihousuja. En siis päässyt ulkoiluttamaan mun säihkysääriä, koska en mä voi antaa niiden jäätyä. Sen sijaan päädyin skypettelemään kummitytön ja sen pikkuveljen kanssa. Viikkoni pelastui samantien. Mun murut <3

Mutta koska noi lämpötilat näyttää uhkaavasti pudota ja talvi on mukamas tulossa tännekkin niin kaipata mä huomenna joudun shoppaamaan. Oh no, mikä suru ja vääryys. Eka kyllä tuuppauduin hostäitini mukaan Costco-keikalle, koska se kauppa on vaan niin surrealistisen hauska, että on pakko päästä hihittelemään kanamunapakkauksille, jotka on koko 64 kananmunaa ja muuta mukavaa!

Nyt mä vien tän moottoriturpani hammaspesulle ja vietän hurjan perjantai-illan peiton alla tv:tä tuijottaen. 5 päivän herätykset kuudelta syö mun sielun. Jos mä joskus omia lapsia saan niin tilaan kyllä aamu-unisia versioita, kiiiiitos maailmankaikkeus!