If you wanna find happiness, find gratitude.

Hei taas! Minä täällä. Oon yhtä hymyä tällä hetkellä ja jammailen yökkärissä Vain Elämään jälkimainingeissa niin päätin tulla vaan kertomaan, että mä oon ihan tajuttoman onnellinen tällä hetkellä, tässä paikassa. Tää lauantai on ollut huikee, oon kikattanu yliväsymyksen kourissa auton etupenkillä, tanssin valssia paistinlastan kanssa ja silitelly ylisöpöjä koiranpentuja. Huikeeta.

Oon siis viettäny hostäidin ja Sällin kanssa aikaa. Tehtiin täsmäisku (täsmäraivari) Costcoon ja mäki sain jäsenkortin. Siihen kauppaan ei katos pääse sisään ilman kuvallista jäsenkorttia. Suuren maailman touhuja! Costco on siis sellainen varastomyymälä valtavine pakkauksineen. Oikeasti valtavine. 64 kananmunaa, 20 omenaa, mehutonikoita niin isoja etten mä jaksa edes nostaa ja niin edelleen. Jaolihansielläsejouluosastokinjo.............

Costcon jälkeen mä vähä viestittelin sakemannien kanssa, että what's up duuuuuuudes? Mutta ne oli jotenkin nihkeenä. Ehkä halus sylkeä saksaansa keskenään tänään eikä ottaa suomijunttia mukaansa. Who knows? Mä lösähdin sängylle ja aloin tuijottamaan Vain Elämää-jaksoa ja rakastuin siihen ohjelmaan taas vähän lisää. Miten voikaan olla noin huikee sarja? Siis ihan oikeasti. Yksi jakso saa aikaan niin valtavan riemun ja ilon, vaikka itkettäisikin että voisin ylistää sitä ohjelmaa ikuisesti.

Jätin jakson kuitenkin kesken ja hilasin itteni lenkille. Jatkoin suomimusan popittamista ja tiedättekö, että oli ihana lenkkeillä hymyillen, jammailla ja laulaa ja saada vastaantulijat ja autoilijat oikeasti hymyilemään nähdessään mun onnellisuuskuplan! Oli ihan saada viedä sitä hyvää oloa eteenpäin ja ehkä vain sillä leveällä hymyllä pelastaa jonkun huono päivä!

Lenkin jälkeen mä suunnattiin eläinsuojeluyhdistykseen. Hostäiti on saanu nyt päähän pinttymän, että haluaa kolmannen koiran. Ei pentua, vaan jonkun aikuisen hyvän koiran, joka tarttee kodin. Mähän rakastuin jokaiseen ja olin varastamassa miljoona mukaani. Ne oli iiiihania. Paikka oli valtava ja tosi siisti ja moderni. Vähän kävin hipsuttamassa kissojakin.
Mitään sellaista ei kuitenkaan löydetty, että olisi todella kiinnostuttu ja huomenna jatkuu etsikäämme The Koira Numero 3-projekti. Sälli kylläkin vaikuttaa (oh dear God) kuumeiselta ja sen on parempi kokea ihme parantuminen huomenna, koska maanantai ja kipeä rääkyvä 2-vuotias. Oh dear God vaan uudestaan. Mutta hostäiti lupasi lähettää mulle savumerkkejä yön aikana mitä on Sällin kunto.

Nyt mä voin käyttää mun hihitysolotilan hyväksi ja kattoa Putouksen. Ihan kiirettä pitää viikonloppuisin kun Suome TV tarjoaa joka päivä jotain katottavaa. Huh. Hengästyttää tää tahti.

Oih ja ainii! Mä opettelin tänää siinä samalla kun valssasin sen lastan kanssa niin tekemään ameriiiikan pannareita. Oon kohta pro. Sano mun sanonee!