Ei kun joo. Sällihän on ollut oikea myrskynmerkki terapiat tässä viime aikoina ja käytösterapeuttikin katseli minua anovasti ja kysyi, että käyttäytyykö se tällee sunkin kanssa? Öööö ei! Kyllähän se mullekkin kiukkuaa, mutta aika nopeasti se on tajunnut, että se on turhaa eikä sillä saavuta mitään. Hyvä niin. Kyllähän se loppuviikon yritti jokaisia päiväunia venyttää ja viruttaa kinuamalla iPadiä tai elokuvaa, mutta nappasin pojan kainaloon ja hinasin sen yläkertaan nukkumaan. Ja mun muistikuvien mukaan se nukkuikin joka päivä!
Mä joku kerta valitin, että en ota kuvia eikä mulla ole kuvia ja plaaplaaplaa. No nyt siirsin niitä tältä viikonlopulta puhelimesta ja kamerasta koneelle ja niitä olikin 150. Hups. Kai mä sitten huomaamatta niitä räpsin!
Torstaina askarreltiin askartelin Sällille Pinterestin ohjeistuksella jäähypullot. Eihän tuota ikinä jäähyllä istuteta, mutta raivokohtauksissa on pulloista ollut apua. Leijailevien hileiden tuijoittelu rauhoittaa poikaa kummasti ja keskittää ajatukset muualle. Tarvikkeet olivat siis muovipullo, glitteriä, glitterliimaa ja ihan vaan kuumaa vettä. Tykkään noista itsekkin, väreistä tuli aikas herkulliset ja aina kun ne jossain nään niin kyllä niitä pitää vähän ravistella ja tuijotella!
Lauantaina tein sitten ihka ekan työvuoroni viikonloppuna ja suunnattiin pienten mutkien kautta Sensations therafun nimiseen sisäliikuntapuistoon, joka on suunniteltu kohtaamaan erityislasten tarpeet. Ja hyvin muuten kohtasi tämän lapsen tarpeet. Se oli aivan liekeissä ja sinkosi paikasta A paikkaan B hymyillen ja piti hauskaa. Paikassa oli eri teemaisia huoneita ja multisensorihuone nousi meidän hitiksi. Siellä oli eri valoja ja vesijuttuja, joista tuo innoistui ihan kauheasti. Nopeasti hurahti monta tuntia ja vielä nopeammin hurahti 3 tunnin päiväunet tuon riekkumisen jälkeen! Päikkärien jälkeen istutin pojan taas autoon, koska olin vakaasti päättänyt etten halua pyöriä ympyrää kotona. Suuntasimme läheisille vesiputouksille leikkikentälle ja rantaan pälyilemään kaloja ja maisemia. Sattuikin niin hyvä tuuri, että kalastaja sai kalan nenämme edessä ja tämä fisuhullu (poika, ei au pair) sekosi totaallisesti ja aiheutti hyvän tuulista hyminää kanssahengailijoissa. Maisemissa, niin kuin näkyy, ei ollut valittamista!
Ekana vuonna, vaikkakin perheen kanssa Halloweenia juhlittiin suuresti, niin en päässyt ikinä kurpitsan kaiverrustalkoisiin. No tänäänpä pääsin! Meidän oli tarkoitus suunnata kurpitsatilalle ihan kurpitsat hakemaan, mutta sade pilasi sen suunnitelman ja mä käytin päivän metsästäen sadetakkia. Nytpä löytyy siis sekin! Mutta koska olen ensikertalainen kurpitsan kaiverruksessa niin mitään turhan helppoa irvistävää naamaa en halunnut tehdä vaan lähdin vapaalla kädellä hahmottamaan jotain aivan muuta.
Jotenkin siitä muotoutui Disneyn prinsessa Belle kaunottaresta ja hirviöstä. Varsin tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka tuskien taival se oli!
Vitsivitsi. Tuosta lähettiin. Ja silti se oli tuskien taival. Kädet tärisi, ja yhden kohdan jouduin jättää kaivertamatta, koska homma repesi yhdestä sivusta. Mutta kaiketi tuosta selvää saa, että se on Belle? Saahan?!
Nyt voisin hampaiden pesun kautta kurvata kohti Zzz-maata ja uutta viikkoa! Maanantain musiikkikarkailutunti odottaa. Jehna, siitä tulee taas hauskaa!
Kiitos! Olipa kivat kuulumiset ja kauniita kuvia. Ja tuo kurpitsa on upea. Olen ennenkin sanonut, kuinka ihailen sinun kekseliäisyyttäsi lasten kanssa - nuo hilepullot ovat jälleen loistava keksintö.
VastaaPoista