... Notice them.
Laitoin hostäidille viestiä, että pitääkö meiän nyt kaivautua pommisuojaan. Ei kuulma. Perhe ei kuulma ole kellekkään velkaa rahaa, kukaan ei ole haastamassa heitä oikeuteen eikä usko varkaiden kuvaavan taloja etukäteen. Miks mä uskon!? Hostäiti arveli tyypin vain halunneen kuvata meidän pihaa, koska täällä päin yberrikkaat ihmiset kuulma ovat haksahtaneet pihahommiin ja kaikilla pitää olla torpan paras piha. Tai sitten vakuutusihmiset kävivät tekemässä töitään. Mun vaihtoehtolistalta löytyi tasan varkaat. Tutkivat kuvista/kuvasta sisäänmeno reittejä. Mä jätin nyt ihan varmuuden vuoksi alakertaan kunnon bilevalot päälle, että ne luulee, jonku yökyöpelin bailaavan täällä aamuun asti. Tää on kyllä sellanen outojen otusten valtakunta, että ikinä tiedä mitä seuraavaks tapahtuu!
Mutta aloitin tänään viikon työt. Onneksi mun annettiin nauttia aamu-unista ja aloitin vasta 11 heittämällä hostisän juna-asemalle, josta se suuntasi lentokentälle. Hitsin vitsit kun näin Sällin koulussa niin hyvä kun en alkanut itkeä. Niiiiiin ikävä mulla oli jo sitä tyyppiä! Sällinkin hymystä päätellen hänkin kaipasi mua. Sain tuhat halausta ja miljoona pusua kunnes alettiin tekemään tuhmuuksia.
Tässä kohtaa sitten voin myös todeta, että kyllä mä sen tänään jo Nevadaan meinasin lähettää. Poika kitisi ja ulisi koko terapian ajan väsymystään, nukahti melkein vaipan vaihdon aikana ja tanssin jo pääni sisällä, että jes se nukahtaa helposti päikkäreille ja saan rentoutua rauhassa. Ja mitä vielä. Siellä se pinnasängyssään biletti kirjaimellisesti puoltoista tuntia. Kello lähestyi viittä, jollon olen tapani mukaan käyny herättämässä Sällin ja bileet vaan jatkui. Kunnes se teki ratkaisevan virheen, painoi unimusan päälle ja laittoi pään tyynyyn. Ja. Se. Nukahti. Sitten toin päänsisäiset tanssit ihan ulos asti ja jammailin. Päätin antaa sen nukkua, koska olinhan juuri käynyt henkisesti rankan väsytaistelun kameran kautta iPadillä! Mä ansaitsin breikin.
Sen koko viikko on äänistä päätellen ollut tosi väsyulinan täyteistä. Sälli päätti maanantaina aloittaa päivän 4.30 eikä tästä olla vieläkään toivuttu. Ei edes noilla päikkäreillä, koska loppuiltahan oli vaan huutamista, kiljumista ja rääkymistä. Oh boy, oliks mulla sua oikeesti ikävä! No oli mulla. Ja oli meillä ihan kiva kylpyhetki sitten illalla. Mä leikin moottoroidulla kalalla ja sillä oli omansa. Ne oli kuulkaa aikas cooleja!
Huomenna mä aattelin uhmata fysiikanlakeja ja viedä Sällin puistoon ja sieltä Targettiin. Katsotaan monta raivotaistelua saa kanssakävijät todistaa. Mun veikkaus on 100 ja kaikki sen alle on pelkkää plussaa! Pankissakin pitäisi käväistä, mutta sinne mä tarvitsisin pikaliimaa, häkin ja 5 munalukkoa, että uskaltaisin tuon elohiiren kanssa sinne asti. Liian monta nappulaa, konetta ja reikää mitä tutkia. Niin uhkarohkea mäkään en ole!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti