Let all you do be done with love.

Mun elämä on aina ollut ja varmasti aina tulee olemaan yhtä suurta vuoristorataa. Se kuka sanoo, että on vaikea olla nainen ni on mun tapauksessa harvinaisen oikeassa. Elän tosi vahvasti tunteella ja koen tunteet hirveän vahvasti, täällä vielä vahvemmin. Siksi kun itkettää niin itken holtittomasti ja sitten taas esimerkiksi äsken lenkillä Kaija Koon Supernaiset-kappaleen soidessa olin niin iloinen, että tanssin kadulla.

Kiitos hostisän yllärivisiitin mä oon saanu nauttia kahdesta ylimääräisestä vapaapäivästä! Eilinen menikin pyöriessä kolmessa eri ostoskeskuksessa ja ajellessa Atlantan reunamia sinne sun tänne. Vaikka vietinkin koko päivän omassa seurassani, niin illalla olin älyttömän onnellinen kuinka kivan päivän olin saanut vietettyä.
Vaikka ulkona on sen +27 lämmintä niin silti syöksyin paikasta paikkaan ettien mulle talvitakkia. Oikeastaan The north facen kolmea mallia olin tutkaillut ja olisin ne livenä halunnut nähdä. Luovutin kuitenkin, koska niitä ei vaan löytynyt ja päädyin tilaamaan sian säkissä. Edellinen sika osoittautui loistavaksi, joten toiveet on kuulkaa korkealla!

Tänään meille tuli vain viikon myöhässä siivoojaleidi. Istuskelin alakerran sohvalla hänen hääräillessä ja yhtäkkiä multa kysyttiin ettenkö mene tänään kirkkoon? Öööö, meen kirkkoon kun pakotetaan joten ei en mene tänään kirkkoon? ETKÖ SINA USKOA JUMALAAN! Englantia meksikoaksentilla vääntävä naikkonen kysyi kauhistuneena. Tungin pääni pusikkoon ja kielsin. Hyvä kun ei nainen sydäriä saanut. Sitten sain kuulla kertomuksen kuinka melkein tein itsemurhan, mutta näin Jumalan ja se pelasti minut ja Jumala on rakkaus ja Jumala on maailma, KATSO TAMA ELOKUVA NIIN SINA USKOA JUMALAAN. Okei, peace and love. Note to myself; myönnä aina uskovasi Jumalaan jos et halua paasauksen uhriksi.

Tämä seutu on varsinkin jopa jenkkipuulla hyyyyyvin uskovaista sorttia. Jokaisessa naapurustossa on miltein oma kirkko, ellei kaksi, koska uskontokuntia on nyt vaan yhtä monta kuin mielipiteitä Jumalasta. Täällä näet sunnuntaisin laumoja vaeltamassa kirkkoihin ja meidän perhe sattuu olemaan ne mustat lampaat, jotka ei vaan moisen päälle ymmärrä.

Siivoojaleidi lähti ja jäin jammailemaan yksin kellariin. Lopulta heitin lenkkivaatteet päälleni ja menin yläkertaan sulkemaan autotallin ovea. Avasin autotalliin vievän oven ja Neiti M juoksee paniikissa täristen sisälle ja läähättäen. Great, koirat on karannu. M on onneksi niin nössö, että ei se kauas ole mennyt ennen kuin on kirmannut oven taakse takaisin. Herra K sitten onkin toinen tarina. Lähdin kävelylle ja huutelin koiraa. Juoksin mäkiä ja kuuntelin musaa. Onneksi kun tulin takaisin päin niin kuulin tuttua pannan kilinää ja K juoksi mua vastaan. Huh. Toki tämänkin pitää tapahtua silloin kun olen yksin kotona ja saan yksin kirmata pusikoissa K:ta noukkimassa. Tottakai!

Muutama kuva meidän naapurustosta. Koska muistini on pirun hyvä, mutta lyhyt niin en voi kertoa oonkohan vastaavia kuvia teille jo esitellyt! Tykkään hirveesti kävellä täällä ja ihailla maisemia. Eikä tämä hellekkään ole pahasta. Yksi aamu oli jo kirpeämpää ja sain kaivaa toppaliivin ja bootsit esiin. Nyt voiki sitte taas vaihtaa tutulle shortsilinjalle! 

Maanantain järkytys oli joulukoristeet kaupoissa. Mä olen jouluihminen henkeen ja vereen ja vähän hypähtelin ilosta, mutta silti. Juhlittaisko nyt eka edes Halloween alta pois? Sitten voidaan kasata ne joulukuuset. Mutta vähän ehkä kävin silti hypistelemässä ja fiilistelemässä. Kohta se on. Joulu! <3

Mutta josko nyt lähtisin keksimään oikeasti jotain tekemistä elämälleni! Puspus! Ainiin paitsi otsikko. Vaikka rakastankin noita mun otsikkoja ja ne kaikki merkitsee mulle hirveästi niin ottaa se vähän kupoliin, että saat raapustettua kunnon postauksen ja sitten pitäis otsikko jostain vielä repästä! Ensimmäisen maailman ongelmat? Nälänhätä? Ebola? Mitä ne on!