torstai 24. heinäkuuta 2014

It's funny who some distance makes everything seem small

Mun käsiä, selkää, jalkoja ja päätä kolottaa, särkee ja jomottaa. Oon viisi tuntia nyt puunannu, imuroinut, pakannut ja järjestänyt. Pienellä lounastauolla varustettuna. Ja voi jehnat mä oon ylpee ittestäni! Huomenna voi läksiäisiä viettää rauhallisin mielin kun on saanut taas niin paljon tehtyä. Viikonlopuksi tulee viime au pair vuonna löytämäni soul mate mun luokse eli tiedossa on kiljuntaa, naurua, halailua ja hengailua. Pa-ras-ta!

Lueskelin eilen toisen blogin superupeeta pakkauslistaa, joka vaan jatkui jatkui ja jatkui. Alkoi jo puolessa välissä naurattamaan oma pakkaaminen. Niinpä lounastauolla väsäsin oman listan, jossa on 12 kohtaa! Laitoin soul matelle vielä siitä myös kuvan, että puuttuuko jotain ja hänkin oli sitä mieltä ettei! Eli ehkä selviän vähällä tällä kertaa.

Siitä toisen blogin listasta bongasin kohdan KVajokortti ja mun hälytyskellot ja valot alkoi kiljumaan mun päässä. Jospa sen vaikka hakis ennen lähtöä. Kirmasin tänään iloisen varsan tavoin autoliittoon ja jouduin maksamaan 8€ lisää, jotta ehdin saada kortin kotiin ennen lähtöä. Olisin ehtinyt jos olisin ensi viikon to tai pe kortin käynyt hakemassa, mutta tällä muistikapasiteetilla... Don't think so.

Tänään ahdistus on väistynyt ja vatsanpohjalla on vain kilokaupalla perhosia. Hurjaa, jännää. Mennään jo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti