The things that you take for granted someone else is praying for.

Pyhä Jösses. Liian monta päivää ollut hiljaiseloa. Ei ole kyllä ollut hirveesti kirjoteltavaa, mutta sitten kun jättää kirjoittamatta niin unohtaa mitä on tapahtunut. Eli en voi päätäni pantiksi laittaa, että onko mitään järisyttävää tapahtunut! Ole hyvä, maailman turhin aloituskappale kilpailun voittaja on löytynyt.

Asiaan. Tai sen viereen. Perjantaina heitettiin maailman parhaan hostmummin kanssa maailman paras hostsälli kouluun. Sinnehän se jäi taas iloisesti hymyillen ja lentosuukot lähetti portaista. On se itse suloisuus. Sen jälkeen me suunnattiin paikkaan, jossa jaetaan ajokortteja. Okei ei niitä jaeta, pitää sen eteen jotain tehdäkkin.
Saatiin onneksemme asiakaspalvelun kukkanen, not. Sillä ämmällä (anteeksi, se se oli) oli tikku takapuolessa niin tiukassa, että mummi kirosi sitä naista vielä viikonlopun aikanakin. Mä pääsin kuitenkin kirjallisen kokeen läpi. Wii! Sen jälkeen naikkonen läiskäsi mun käteen väliaikaisen ajokortin ja ilmoitti virallisen tulevan postissa pari viikon sisällä. Kysäsisin, että eikö mun tarvi ajokoetta tehdä. "Tottakai, siihen pitää varata aika." Tyly vastaus. Lähdettiin mummin kanssa sitten vastaanottotiskille iloisesti tanssahdellen kunnes saimme kuulla, että tuo asiakaispalvelun kukkasen olisi se aika pitänyt varata. No eiköhän takaisin kukkasen jonoon. "Ai haluatte sen varata?" NOEI ei haluta, kunhan kyselin huvikseni. "Istukaa odottamaan, mulla on tässä muutakin tekemistä." Jos mulla olisi tiiliskivi mukana ollut niin päin näköä olisi se nainen saanut.

Lopulta päästiin taas meidän parhaan kaverin puheille. "Eka vapaa aika on 24.10." En edes jaksa läpi käymään kaikkea mitä siinä tapahtui, mutta päädyttiin varaamaan aika samalle päivälle toiseen "lähiasemalle". Tai jos kahden tunnin päässä oleva lasketaan lähipaikaksi enää.
Asia johti toiseen eikä päädytty ajokokeeseen perjantaina enkä tiedä koska sen suoritan, pallo on heitetty hostäidilleni, joka kuulma tuntee sieltä tyyppejä. Tee mitä haluut, mä luovutan teidän asiakaspalvelijoiden kanssa ja odotan jalat pöydällä.

Auto aiheella voidaankin jatkaa, koska perjantaina kuitenkin sekä minä että hostmummi ymmärrettiin hostäidin puheista, että saan ajaa autoa yksin. No lauantaina selvisi etten saakkaan, kun olin 20 minuutin päässä ostoskeskuksessa, yksin autolla. En tiedä mitä täällä kotona tapahtui, mutta nyt saankin ajaa yksin eikä hostäitini ollut moksiskaan ajelustani.

Eilen kävi LCC elämäni kolmannella kahden viikon orientaatio vierailulla. Plaaplaaplaa en saa tehdä töitä yli 10h päivässä tai 45h viikossa. En saa tehdä muita töitä tai vahtia muiden lapsia. Pitää noudattaa sääntöjä ja hostien pitää maksaa mulle. Mä varmaan kuolinvuoteellanikin vielä muistan nää kaikki asiat.
Siinä keskustelun lomassa päädyttiin hyvinkin aikuismaiseen tapaan keskustelemaan edellisestä au pairista, joka soitti miltein 911 kun poika alkoi hakata päätä seinään. Hostäitini sitten ihastuksissa kertoi, kuinka minä laitoin käden vain pojan ja seinän väliin ja jatkoin yhdellä kädellä syömistä. Ollaan muutenkin hostäidin kanssa naurettu ajatukselle, että laittaisin edelliselle au pairille kiitos-kortin, että lähti lätkimään. Osoite kuulma löytyisi vielä!

Tänään sitten pakattiin autoon minut, hostäiti ja mummi ja suuntasimme noin tunnin päähän valtavaan outlet ostoskeskukseen. Ei kuitenkaan sen kummemmin siellä kierrelty vaan tehoiskettiin kahteen sisustus outlettiin ja yhteen keittiö outlettiin. Oli ihan mukava reissu. Tänään vain sattui olemaan päivä ettei mikään oikein huvittanut. En sano, että ikävöin kotia, mutta vähän oli plöö-olo. Illan sitten käytinkin valokuvien laitteluun ja nyt mun seinältä löytyy kaikki rakkaimmat.

Hostäitini on muutaman kerran kysellyt, että onko kaikki hyvin. Totta kai vastaan hymyillen, että joo on, koska olen kuitenkin ihan tajuttoman onnellinen täällä. Voisin vaan kyynelehtiä vähän ilosta, kuinka mahtava tää perhe on. Kuinka paljon jo tuota pientä sälliäkin rakastan. Ihan piti tänään leikkiä sen kanssa, kun oli jo ikävä sen rutistelua ja pussailua. 

Muistan näitä byhyy-olotiloja viime vuodeltakin ja ne kuuluu asiaan. Niistä selvitään ja huomenna toivottavasti voi jo unohtaa, että edes sellaista oloa oli! 

Katselin ensi viikon työlistaa eikä se turhan raskaalta vaikuta. Huomenna 6h, tiistaina 9h, ke 3h, to, 6h ja pe 2h. Perjantaina kyllä vielä illalla teen 5h, kun hostit lähtevät illalliselle ja elokuviin. Mutta sitä en edes työnteoksi laske, koska nautin ilta babysittauksista ihan valtavasti! Laittaa lapsi nukkumaan, istua ja katsella rauhassa elokuvaa. Parasta! 

Jaaaa jos aloituskappale oli vuoden turhin niin eipä sen paljoo hedelmää kantanut tämä koko postauskaan. Mua ei häiritse omassa blogissa mikään niin paljoo kuin se etten tunnista itseäni mun tekstistä ja just nyt kävi niin! Ei hyvä!