If you smile when no one is around, you really mean it.

Exit-meeting on takana ja tukka edessää, eiku elämä edessä. Meidän LCC on mahtava, eikä todellakaan vähättele au pairin tai perheen tarpeita/näkemyksä. Kyllähän tässä sekin on plussaa, että ollaan hostien kanssa niin hyvissä väleissä, molemmat halutaan toisillemme vain hyvää eikä todellakaan riidellä. Tottakai tämä vähän viilentää ja etäännyttää, koska molemmat katsoo eteenpäin, mutta ei täällä hätää ole, vaikka välillä tuntuukin että voisin singota täältä vaikka Kiinaan pakoon kaikkea.

Parasta ehkä tuossa tapaamisessa oli se, kuin hostit kysyi, että voiko he majottaa minua täällä yli kaksi viikkoa jos en ole perhettä löytänyt? Eli se kaksi viikkoa ei ole ihan takaraja jos sattuu olemaan näin joustavat hostit. LCC hymyili leveästi ja nyökkäsi onnellisena. Hän on kuulma liian paljon likaisia rematcheja hoitanut ja tälläinen yhteisymmärryksessä tehty päätös on kuulma mukavaa vaihtelua.

Nyt sitten kaikki virallinen on takana. Paitsi huomenna tai perjantaina pitäis program directorin soittaa ja sitten alkaa perheen etsiminen. Kaiken stressin, ahdistuksen ja ärsytyksen takaa syöksyy nyt silkka ilo mahdollisuuksista tulevaisuudessa, kutkuttava jännitys uudesta perheestä ja iloisesta elämästä siellä! Kaikki on jälleen kerran mahdollista!

Tänään päivällä ärsytti ja otti päähän varsinkin varsin mallikkaasti apinoiva Toka. Kiristelin hampaita ja puhisin pää punaisena sen touhuja. Onneksi kuitenkin oma käyrä lähti laskuun stratosfääreistä kun Eka tuli kotiin ja loppujen lopuksi meillä oli ihan kiva päivä akvaariossa kaloja ja rauskuja paijaillen ja lopulta täytettiin vatsat jätskillä. 

Kotiin tullessa kaveriperheen isä ja tytöt odottelivat meitä ja olivat tilanneet pitsaa, joten haistatettiin sen isän kanssa pitkät terveelliselle ruokavaliolle tänään ja nautittiin! Tytötkin olivat jo ikävöineet toisiaan pitkän päivän ja leikkivät kuin enkelit illan. Nyt nuo neljä alastonta viuhahtelijaa jonottavat tuolla suihkuun. Aika nopeasti tälläiseen kommuunielämiseenkin kuulkaa tottuu. Huomenna kun tuo toinen perhe lähtee niin täällähän tulee ihan tylsää! 

Mä olen kuolannut TOMSeja pitkään ja hartaasti. Kerran jo Suomeen meinasin kengät tilata, mutta juuri se kuosi mitä halusin oli tottakai mun koko loppu ja päätin sitten, että kohtalo ei halua niitä kenkiä mulle just nyt. Nyt sitten täällä päädyin jälleen kenkiä kuolaamaan, mutta sen kuosin kanssa kohtasin ongelman ettei se sovi kaikkien vaatteiden kanssa. Päätin sitten tilata ihan classic-mallin navyn sinisenä. Oon rakastunut. Täällä on (valitettavasti) ollut niiiiin mahdottoman kosteaa ettei muita kenkiä voi edes harkita kuin flipfloppeja. Nyt kuitenkin se kosteus uhkaa lähteä ja pääsen kruisailemaan uusissa TOMSeissani. 

Nyt tuntuisi tuo suihkujonon hälvenneen, lapset istuu sohvalla tuijottamassa leffaa ja au pair pääsee kurvaamaan suihkun kautta peiton alle!