Let your past make you better, not bitter.

Josko taas yrittäis elämästä täällä jotain raapustaa ylöskin. Saviteokset on uunissa, kanansiivet odottaa mikroa, imuri seisoo vaativasti mun naaman edessä ja tytöt leikkii nätisti alakerrassa. Täydellinen aika siis karata arjesta ja kirjoittaa blogia!

Muuttoon on kolme yötä! Apua. Junailin vielä perjantaiksi itselleni kokonaiset 3 tuntia töitä ja lähetän koulun jälkeen tytöt kavereille playdateille. Itse karkaan muutaman mutkan kautta takaisin kotiin ja viimeistelen pakkaukseni. Totta kai kaiken suunnittelua helpottaisi CCltä tieto lennoista. Tuleva hostäiti kuuli jo, että olen kahden aikaan iltapäivällä Atlantassa ja lennän US airwaysillä. Mulle on annettu tieto "we are still working with your flights". Seeelvä.

Kävin US airwaysin sivuilla etsimässä lentoja New Yorkista Atlantaan ja ainut vaihtoehto, mikä on siellä kahdelta oli kahdella vaihdolla. Suora lento olisi sen 2h, niin toki matka-aika kahdella vaihdolla olisi päälle 8h. Kiva, kiitos CC. MUTTA en vielä nosta meteliä ja murise, kun mustaa valkoisella ei ole. Tuleva program directorini sanoi, että lennot viipyy nyt johtun tämän hetken hostperheestäni. WHY?! He kuulema eivät ole vastanneet lentopäällikön soittoon. WHY niille pitää edes soittaa?! Noh, tänään kun kotiutuvat niin pyydän heitä ottamaan CChen yhteyttä, että ne lennot joskus saisin.

Täällä päivät menevät onneksi onneksi onneksi aika nopeasti. Aamut on kivoja aluksi Ekan kanssa, se on niin iloinen ja eläväinen tapaus, että ei voi olla hymyilemättä. Toka taas... Kostaa minulle lähtöäni ja äitinsä 14h työpäiviä. Eilen oli aamusta kolmesti jäähyllä, tänään nostin kädet pystyyn neidin nakellessa niskojaan pukiessa ja painelin alas. Totesin, että 15 min päästä mä lähden, tee sä mitä haluat. Loput 15 minuuttia se kerjäsi mun huomiota ja yritti olla superhyvä ja kiltti, mutta en kääntänyt katsettani siihen päinkään. Lopulta sieltä tuli anova anteeksipyyntö väkisin puserretun kyyneleen kera. Sen jälkeen tuli au pairin sydäntä raasta puhe siitä kuinka ymmärrän hänellä olevan äitiään ikävä, mutta kuinka hänen ilkeä käytös ja sanat tekevät au pairin hyvin hyvin hyvin surulliseksi. Tyttö tuijotti minua silmät suurina ja suu tiukasti viivana.

Loppupäivään ei olekkaan tarvinnut nakittaa sitä jäähylle! Eilen illalla kuuntelin huoneessani kuinka Toka kiljua ja rääkyi räkä poskella isälleen. Hah, en ole siis ainoa joka saa sen parhaat puolet esiin! Kyllä mä ymmärrän, 14 tuntia on paljon pienelle lapselle ilman äitiä. Tänään äiti anto poskelle pusun kun herättelin tyttöä ja illalla saa varmaan toisen pusun, kun nukkuu jo ennen kuin äiti tulee. Sama meininki oli edellisessä perheessä. Siellä vaan reagoitiin ripustautumalla, surkealla ulinalla ja pienillä kyynelillä. Tämä tuittupää reagoi siihen silkalla apinan raivolla ja erittäin ärsyttävällä asenteella.

On meillä ollut kivaakin. Eilen maalailtiin sormiväreillä, ensimmäkseen paperille, vähän vaan lavuaaria, jalkoja ja toisiamme. Sen jälkeen seisottiin jokainen suihkun alla hyvä tovi raapimassa itseämme puhtaaksi. Ihme ettei talossa ole missään maalia. Lattia, sohva ja pöydät säilyivät, onneksi! Tänään tytöt valitsivat korujen tekemisen ja savimuovailun väliltä savin ja nyt on uunissa meidän tekeleet kypsymässä. Ohjeissa sanottiin 15 minuuttia ja kohta on 45 minuuttia täynnä. Mutta viimeksi kun kurkkasin niin valmista alkaa olemaan!

Mutta kyllä tässä on mieli aikalailla jo lauantaissa ja odottaa sitä kuin kuuta nousevaa. Tytöt täällä kyselevät miksi lähden ja eilen hostisä sitte pamautti pöydässä "kyllä me yritettiin sitä saada jäämään". Ai siis niinkö se meni? Se ei enää ollutkaan yhteinen päätös? Okei, uskon ettei hostisä ollut mitenkään sysäämässä meitä rematchin suuntaan vaan lähinnä ajatus oli varmasti vain hostäidillä, mutta nyt tytöt elävät uskossa, että minä haluan pois täältä enkä halua olla heidän kanssaan! Hyvin hoidettu Hermanni. 

Olen myös näyttänyt hostäidin ruokavaatimuksille ovea ja tytöt ovat mm. syöneet pastaa eilen, tänään ja syövät huomenna! Sen lisäksi Eka söi eilen kanansiipiä ja niin se söi tänäänkin. Ja tuskinpa ne tähän kuolee! Niin ja maanantaina syötiin Pokemonia ja vihreitä ranskalaisia (kanaa ja papuja) ja sitä ne pyys huomiseksi. Ja sitähän ne saavat! 

Kävin tänään sulkemassa pankkitilini ja ehkä ekan kerran elämässäni, mun rahat olivat lisääntyneet! Odotin summan olevan pienempi, mutta se olikin paaljon suurempi. En tiedä miksi, enkä kyllä kysele. Ilmeisesti mun pettämätön matikkapää petti, onneksi. Tänään alotin myös pakkaamisen. Tai aloitin ja aloitin. Päädyin koristelemaan pahvilaatikkoa, lasketaanko se?