Sä ootat, mä ootan, niin me luvattiin.

Alusta asti me tiedettiin mihin ruvettiin,

sä ootat, mä ootan, niin me luvattiin. 

Kumpikaan tainnu tajuta sit edes 

et ajan myötä tää yhä rajummaks menee. 

Sä odotat mua kotona kellon kaa

ja toinen puoli musta sanoo, että tää vielä helpottaa. 

Toinen puoli tietää, lopun ikää tien pääl,

sitä varten mut luotiin, en voi sitä kieltää.

Ostan aikaa valamal uskoa unelmiin.

Ehitään tehä se mitä yhessä suunniteltiin,

vaik siihen voi mennä vuosii.

Viel tsiigataan Turun linnas ku laivat lipuu Ruotsiin. 

Mut nyt on mentävä, aikataulu lentävä. 

Sä soitat perään jo ennen kun oon ees kentällä. 

Luuri soi, en vastaa, mä paan sen pois,

tiedän mitä aiot sanoa. 

Odotanko turhaan sua sittenkin,

mitä jos vaan käy niin kuin muillekkin. 

Välimatka piinaa ja vaivaa mua,

kuka päättää ketkä saa onnistua. 

Oo siellä jossain mun. 

Sä katat taas kahelle, ihan huvikseen vaan,

vaikka tiedät etten kolmeen viikkoon oo kotonakaan. 

Jätin taas soittamatta, ihan huomaamatta,

en osaa olla kai huolia sulle tuottamatta. 

Keskityn täysil samalla sua laiminlyön. 

Elämäntyö meidän yhteist elämää syö. 

Tuntuu, et toinen aina toisesta pois,

jos valita vaan parhaat puolet toisesta vois. 

Mut vaan itteensä voi muuttaa, toist ihmistä ei. 

Ja ku soitin niin riitely vaan molemmilt fiilistä vei. 

Kun ollaan yhessä mä en muuttas susta mitään,

ne pienet hetket onnen mut kiinni susta pitää. 

Ja nään sut siin, viel ku ollaan ruttusii.

Ja nään vaivaa, jotta vielä muuttusin. 

Mä tarviin sua, toivon et jaksat venaa,

älä pakota mua valitsemaan. 

Odotanko turhaan sua sittenkin,

mitä jos vaan käy nii kuin muillekkin.

Välimatka piinaa ja vaivaa mua,

kuka päättää ketkä saa onnistua.

Oo siellä jossain mun. 

Elastisen veto PMMP:n kappaleesta Oo siellä jossain mun Vain elämässä. 

Mä luulin, että mä tiedän mitä teen. Mä luulin, että oon kuivilla vesillä. Mä luulin, että pääsen helpolla. Kokonaisuudessa koko Vain elämä-jakso oli rankka. Rankkoja aiheita ja kauniita biisejä. Uskomattoman ravistelevia biisien sanoja. Olo oli sekava ja aika synkkä jakson valuessa loppua kohti. Sitten astui Elastinen lauteille ja iski tän tikarin mun rintaan. 

Alkuperäinenkin biisi on upea ja teksti hienoa. Jotenkin tämä Elastisen versio osui kuitenkin ja upotti mut syvälle mukanaan. Ikävä, kaipaus ja toivo tulevasta kytee tän elämän alla, mitä täällä elän. Päivät menee hyvin enkä edes ajattele tai mieti. Sitten tulee yksi kappale ja kaikkia hajoaa. Ei elämä hajoa, mutta ajatukset. Kuinka yksi biisi voikin saada kaiken niin auki ja esille. 

Miten voikaan samaan aikaan elää elämänsä parasta aikaa ja ikävöidä kuitenkin jotain aivan muuta? Älä pakota mua valitsemaan, pliis.