Tähän asti mun kärsivällisyys jaksoi pitää päätä pinnalla, mutta tänään sitten revin harmaat hiukseni irti ja sorruin soittamaan CC-tyypille Ruotsin maalle. Onneksi soitin!
Myöskin vähän ihmetteli, että keskiviikosta asti on perhe ollut tilillä yhtä soittoa eikä mitään oo tapahtunut. Oli siinäkin samaa mieltä, että luultavasti jos olisi yhteyttä ottanut niin viikonlopun aikana se olisi tapahtunut. Nyt sitten lähti Ruotsista Bostoniin vähän viestiä josko voisivat siellä olla perheeseen yhteydessä ja kysellä että meinaako perhe ottaa minuun yhteyttä vai voiko minut vapauttaa markkinoille.
Nyt sitten on keskiviikkoon asti aikaa jotain tapahtua ja sitten uusi soitto CClle josko edelleen hakkaan päätä seinään ihan samassa kohtaa. Vähän surettaa, että perhe vaan katoaa eikä halua edes ottaa yhteyttä vaikkakin sen toivon olen sen yhteydenoton suhteen jo menettänyt. Ähh ähh ähh. Tämän siitä saa kun ehtii jo perheestä innostua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti