Just can't believe this is my life!

Sain imuroitua ja pöydät pyyhkästyä! Niiden jälkeen olikin mahtavinta aloittaa ehkä elämäni paras perinne; vappupäiän grillailut ystäväperheen kanssa! Tuon ystäväperheen vaimo, äidin, tytön, naisen, mikskä haluaakaan kutsua, olen tuntenut perjaatteessa ensimmäiseltä luokalta asti. Uudestaan päädyimme yhteen yläasteella ja sen jälkeen ollaankin oltu yhdessä aina. Sen mies tuli kuvioihin aika nopeasti ja yhdessä tuo pari muodostaa mulle ihan äärettömän rakkaan pariskunnan. Koska perhe oli kyseessä niin kaksi lastahan niiltä löytyy jo myös; mun vähän vajaa 2-vuotias kummipoika ja sen reilu parikuinen pikkusisko!

Grillattiin niin paljon ja niin hyvää ruokaa, että olin taivaissa. Herkkusieniä, pekonia, kanaa, possua, salaattia ja maissia. Grillillä ruoan valmistaminen on ehkä vuosisadan helpoin asia ja siitä tulee aina niin hyvää etten vaan voi käsittää. Suomalaista grilliruokaa kaipasin ensimmäisellä kerralla jenkeissä ja aiivan taatusti tulen kaipaamaan toisellakin kerralla. Jenkkin grilliherkut usein sisältää sanan hamburger ja cheese. Ainakin omassa edellisessä hostperheessäni näin oli.

Eilen ei tullut yhtä luvattua suositusta, murr. Vaikka kiirehän ei sillä ole vaikka mulla on kiire. No tänään tai huomenna pitäisi olla kaikki kasassa ja hakemuksen "send" nappia saisi painaa. Ja koska kertaus on opintojen äiti niin tänään treffailen haastattelijaa söpösti kahvilassa ja saan oman henk koht infotilaisuuden ja haastattelun. Koska pitää olla vähän turhamainen niin tämä kohta tässä uudestaan hakemisessa ärsyttää eniten. Tunnin info+haastattelu. Joku vois ajatella, että on mullakin ongelmat :D

Mua ei ota päähän "päästä" training schooliin uudestaan, se jopa jollain tavalla naurattaa. Naurattaa sen karuudessaan. Kaikki siellä tietävät ettei kyseessä ole mikään luksus lomaresortti ja vuosisadan ruokanautinnot. Viime training school viikko oli vaan niin parasta aikaa ikinä, että pystyn menemään huumorille sinne uudestaan. Nauramaan majoitusratkaisuille, ruoalle ja kaikelle muulle.

Vuosisadan paras suomitrio vuosisadan parhaassa kuvassa! 

Itse ainakin viimeksi sain sen verran paatoksellisen saarnaaja opettajan, että oksat pois. Hän lähetti lapset aina kellariin kun sytytti kaasuhellan, istutti omat lapsensa vessan oven eteen lukemaan ääneen kun hän kävi vessassa jii änn ee. Au pairia hän ei itse voi ottaa, koska ei luota kehenkään kun on kyse hänen lapsistaa. Sillon oli pienen Janiikan silmät pyöreinä ja itkin miltein että mihin sitä on tultu. Onneks arki perheessä oli sitten aivan toisenlaista. :)

Mutta tämä aamu alkoi sillä, että juoksin reippaasti passikuvaan ja passin hakemiseen. Fiksuna tajusin samalla otattaa kuvat viisumiin. Nyt nekin löytyy koneelta ja paperisena lompakosta. Poliisilla oli vain 35 tyyppiä ennen mua. Todellisuudessa niitä oli varmaan 50, koska välistä huudeltiin nimiä ja eri vuoronumeroita. Ei se odottelu lopulta ollut niin pitkä ja paha kuin olin ajatellut. Aika äkkiä pääsin hoitamaan asiani. Nyt uusi passi odottaa poliisilla kun palaan lomamatkalta ja sitten toivottavasti on jo viisuminhakeminen edessä ja The Perhe olisi löytänyt tiensä mun tilille.

Nyt kuitenkin edes auttamaan The Perheen saapumista. Ensiksi shoppailua (taatusti auttaa), sitten vähän kevyttä syömistä (testattu on, toimii) ja lopuksi se info+haastattelu (luultavasti auttaa kaikkein tehokkaiten!) Sitten olisikin pitkän pitkä viikonloppu edessä. Miten ne kaksi päivää voikin tuntua vuosien mittaisilta kuin odotat, että jotain tapahtuisi?