Päässä surisee sata ja sen tuhat ajatusta ristiin rastiin. Innostuksesta ja riemusta pakokauhuun ja ahdistukseen. Oon siis tänään saapunut perheeseen ja jösses mihin sitä on taas päänsä tunkenu.
School viikko meni ihan kivasti. Eilen oli New York City päivä ja jotenkin taas suomikaksikko päätyi bussin äänekkäimmäksi kaksikoksi. No ainakin sai nauraa taas vatsansa kyllyydestä ja ihmetellä ihmisten yksinkertaisuutta.
Nyt oon saanut ahterini perheeseen ja yritän asettua kodiksi uuteen huoneeseeni. Talo on ihana. Pieni ja suloinen. Yläkerrasta löytyy kolme makuuhuonetta, keittiö ja olohuone. Kaikki tavallaan yhdessä rykelmässä. Alakerrassa on mun huone ja typyjen leikkihuone. Korvatulpat, oh boy I'm gonna need those darlings!
Kotona on siis tällä hetkellä vain hostisä. Äiti ja tytöt ovat ulkomailla, tulevat maanantaina illasta. Siihen saakka viihdytän itse itseäni tai hostisä viihdyttää minua. Tänään sillä oli piiiitkä työpäivä ja sen jälkeen, jotkut kaverin pippalot. Vähän tuli isästä vekkulimainen vaikutelma, nauttinut elämästään täällä ilman talon naisia.
Huomenna mennään hakemaan mulle puhelinliittymä niin pääsen tälle planeetalle ihan kunnolla. Tällä hetkellä roikun Wi-fFin varassa joka paikassa. Sitten voisi sitä pankkitiliä katsella, josko saisin tänään iltana tutkittua sosiaaliturvatunnuksen uusimiksi tilaamista.
Tänään hostisä heitti minut kotiin, turistiin hetki ja sen jälkeen hän ryntäsi töihin. Ovelta huikkasi "tossa on auton avaimet, käy ajalemassa jos haluat!" Ööö jaa, no selvä. Mähän sitten nappasin avaimet pienten skypettelyjen jälkeen ja hurautin läheiseen Walmarttiin ostamaan shampoot, hoitoaineet sun muut tarpeelliset. Aamuksi hain kaupasta muroja ja mansikoita. Nam.
Vaatekaapin ovet sepposen selällään kutsuu mua tyhjentämään matkalaukun sisällön sinne vielä ennen yöpuulle vetäytymistä. Tänään autossa ihmettelin hostisällekkin kuinka mahdottoman paljon voi ihmisen elämä muuttua kahdessa kuukaudessa? Uskomatonta.
Ja koska kuva jenkeistä nyt yleensäkkin maailmalla ei ole se fiksuin niin saatoin tiputtaa leukani kun hostisä tiesi Suomesta monia asioita (googlannut? hmmm...) ja sanoi fanittaneensa aikoinaan Häkkistä. Alustavasti jopa puhui, että voitaisiin mennä katsomaan ensi vuoden Kanadan GP. Mun leuka kairautu vielä syvemmälle asvalttiin. For real!?!? Ei tarvi kahdesti kysyä olenko mukana kuin täi kuuluisassa ulosteessa sillä matkalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti