Pikapikapikapäivitys sängynpohjalta ennen valojen sammumista.
Nyt on saatu hostäiti ja tytötkin talouteen. Noiden typyjen ruskeat kiharat hiukset, ruskeat nappisilmät ja hymykuopat ovat varsin vastustamaton yhdistelmä. Toka puhuisi mielellään vaan ulkomaata, joten mitään en sen sanoista ymmärrä, mutta en voi olla nauramatta sen pohjattomalle innostukselle mikä sen pienistä silmistä loistaa puhuessaan!
Tokakin ymmärtää englantia ja pystyin hänelle puhumaan, mutta vastata hän haluaisi vain ulkomaaksi. Eka sen sijaan puhuu omista huolistaan huolimatta hyvää englantia, joten valjastin hänet mun tulkiksi niin kauan kun Toka vääntää mielummin sitä ulkomaata.
Kuulma sinne ulkomaille mennessäkin niin kaksi viikkoa oli Toka sitkeästi ollut hiljaa ennen kuin avasi sanaisen arkkunsa ulkomaaksi. Nyt on tod näk luvassa saman englannin kanssa.
Menneiden takia jännitin hostäidin tapaamista ihan hirveästi. Viimeksi kuin ei alku hostäidin kanssa mennyt niin sanotusti putkeen. Ennemmin siitä putken vierestä. Nyt mua olikin vastassa iloisesti ja leveästi hymyilevä äärettömän ystävällinen tapaus. Samantien mun sydän syli ja tunsin oloni ihan mahdottoman onnelliseksi juurikin tässä perheessä.
Neljä päivää perheessä takana ja olen jo nyt hyvin varma, että tästä vuodesta tulee mah-ta-va!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti