It's amazing when someone comes to your life
and you expect nothing out of it
but suddenly there, right in front of you
is everything you ever needed.
Päässä pyörii tuhat ja sata ajatusta. Ajatusta ikävästä, kaipuusta ja toivosta. Siitä kuinka kääntää ikävä voimavaraksi, joka kannattaa kohti tulevaa. Kaipauksesta, joka antaa uskoa ja voimaa jatkaa vaikka sattuisi. Toivosta, joka pitää yllä haaveita paremmasta tulevaisuudesta. Mahdollisuuksista.
Kuka ikävän on keksinyt? Mitä ikävä on?
Tällä hetkellä ainakin se on sitä, että ne monet muistot samalla satuttaa ja saa hymyilemään.
Jotakin.
Joskus.
Jossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti