Olenpas mä ollut hiljaa. Melkeen jo viikon. Anteeksi, ei tule tavaksi!
Töitä on nyt kaks viikkoa takana ja huh ihanaa, että koulu alkaa huomenna. Saan pienen hengähdyshetken keskelle päivää eikä päivät veny 12 tuntisiksi. Tokikin koulu tuo uusia haasteita, mutta ehkä nekin ajan kanssa suttaantuu. Täällä tuo lasten ruokkiminen aiheuttaa mulle ihan hirveesti harmaita hiuksia. Nyt tulee lounaspoksit ja päivällinen kuvioihin. Kaksi viikkoa oli vaan kyse lounaasta.
Perhe syö siis pelkkää luomua ja tuoretta ruokaa. Tyttöjen annoksissa ei saa olla mitään pakastettua tai valmiiksi tehtyä. Kaikki pitäisi itse valmistaa alusta loppuun. Voisin tän vuoden jälkeen varmasti osallistua Suomen Masterchefiin. Hostäiti kyllä yrittää sanoa, ettei sen ruoan tarvi olla yhtä hienoa kun heidän tekemänsä, mutta silti.
Nyt viikonloppuna sain onneksi kunnon breikin tästä talosta ja perheestä, kun karattiin neljän suomalaisen kanssa ostarille ostoksille. Se shoppailureissu saattoi hieman venähtää ja autoon kertyä kilometrejä enemmän kuin neideillä oli hermoja, mutta sai ainakin muuta ajateltavaa! Eilinen ilta sitten vietetiin yhden suomitytön kotona ja kotiuduin vasta aamupäivästä, kun hosteille olin luvannut auton toimittaa ajoissa takaisin kotiin.
Voisin yrittää tässä lähipäivinä kirjoittaa ihan yleisen postauksen mun fiiliksistä tällä hetkellä. Niistä kun ei ota Erkkikään selvää. Nyt ei energia riitä niiden vatvomiseen vaan on suunnattava nukkumaan, että huomenna jaksaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti