Ensimmäinen kokonainen päivä perheessä takana ja elämä hymyilee. En tiedä onko toisen kerran alku helpompaa perheen takia, kokemuksen vaiko siksi, että olen saanut täysin rauhassa asettua taloksi ilman lapsia ylirennon isän kanssa. Ehkäpä kaikkien noiden, mutta hyvältä tuntuu ja koti tuntuu jo todella kodilta!
Nukuin muuten ihan tosi hyvin ja tykkään mun sängystä. Nytkin haaveilen jo kaatuvani sinne erään nimittäneellä Aku Ankka-tyylillä autuaan onnellisena!
Päivä on mennyt pitkälti Skypessä juoruillessa ja lähikaupunkeja kierrellessä. Sain puhelinliittymän, mutta siihen tarvittiin myös hostisän ystävän apua! Vähän monimutkasempi juttu, mutta toisaalta taas hirveen helppo! Tosin mä keskityin hymyilemään nätisti vieressä kolmen miehen pohtiessa asioita. Tähän väliin pakko todeta, että tuolla ulkona sirkuttaa joku todella outo ääni enkä tiedä oonko mä aiheuttanut sen vaiko onko se vaan luonto joka kiljuu! Ehk joku hälytin pitäisi kovempaa meteliä?
Aamu alkoi muuten melkoisella sydänkohtauksella. Istuin aamupalalla ja pelasin onnellisena bingoa. Hostisä nukkui ja talossa oli hiljaista. Kunnes ovikello soi ja iso koura hakkasi ovea vaativasti. Meillä oli tottakai hälyt päällä yön jäljiltä enkä mä osannut niitä ottaa pois! Istuin keittiössä pahasti jumissa, kun ovea hakattiin ja ovikelloa rämpytettiin. Totesin myös, että on isällä muuten unenlahjat. En päässyt olohuoneeseen enkä alakertaan ilman, että tyyppi oven takana olisi nähnyt mut. Hyppäsin tuolillani aina kun ovelta kuului ääniä. Eniten pelkäsin sitä, että tyyppi päättää ilmestyä terassille, jonne on ovi keittiöstä ja jäisin kiinni!
Onneksi hostisä pian heräsi, kerroin jonkun hakkaavan ovea ja pakenin alakertaan! Ehkä ens kerralla avaan itse oven, jos saan hälyt pois päältä!
Kävin tänään jäätyneellä jugurtilla (miks musta ei tullu suomentajaa!) suomalaisen kanssa ja oli ihana nähdä kaveria ja jutella rauhassa. Väsy alkoi painaa aika nopeasti ja päädyin takaisin kotiin. Huomiseksi sovin treffit vanhan hostperheen kanssa, menen sinne illalliselle enkä tiedä olenko minä vaiko 8-vuotias tyttö enemmän innoissaan huomisesta!
Huomenna aamusta olisi luvassa reissu YMCAlle lisäämään minut perheen tietoihin ja maanantaina pääsisin salille ensimmäisen kerran. Haaveilen myös vähän uimisesta maanantaina! Aikaan kun kerran on reilusti ja runsaasti nauttiessani vapaapäivästä.
//Nyt se ääni loppu! En siis ikinä saa tietää aiheutinko mä sen avaamalla autotallin oven vaiko tuliko se muualta! Noh ei ainakaan häiriköi mun kauneusunia! ;)
Olipa mukava lukea, että alat nauttia elämästäsi siellä, saat arjen rutiinit pyörimään ja pääset tapaamaan aiempaa hostperhettäsi. Tapaamisessa on varmasti jälleennäkemisen jännitystä ja riemua.
VastaaPoista