Never cut what you can untie.

Tässä päivässä oli ainekset au pairin kannalta katastrofiin, koska mun vapaatunnit ryöstettiin. Tai ei niitä ryöstetty. Ne siirrettiin lasten lääkäriaseman aulaan, jossa muuten ilmastointi puhalsi niin, että peruukki jäi sinne. Kylymä oli.
Toka oli jonossa peruutettuun lääkärintarkistusaikaan ja eiköhän sellainen eilen illalla meille soitettu ja ilmoitettiin, että aamulla olisi aika 9:40. Molemmat lapset näytti nyrpeenä naamaansa koko aamun ja Tokan vaatteiden vaihto draamaan jopa multa meni nyt hermot. Yleensä äiti on kävellyt kädet levällään huoneesta pois ja mä olen hoitanut tilanteen loppuun. Nyt loppu munkin kärsivällisyys. "Ei kato tää käy ku hame näkyy vielä vähän sen alta." Pidä tunkkis, mä ootan autossa.

Tokan mieli parani onneksi lääkärireissulla. Oltiin tapani mukaan siellä ajoissa ja meidän pyydettiinkin sisälle ennen kuin hostäiti ehti paikalle. Toka marssi ylpeänä sisään huoneeseen, kun mä yritin sönköttää, että voitaisko tuota odottaa tota noin se äiti tänne?!
Otetaan vaan pituus ja paino, sanoi hoitaja. Yeah right. Otettiin pituus, paino, kuulo, näkö, verenpaine ja joku muu juttu. Koko ajan kurkin olkani yli, että missä se äiti on, olenko astunut au pairin rajan yli kun nimenomaan painottivat ettei minun tarvitse lasta lääkäriin viedä? Onneksi Toka oli reipas ja hymyillen vastaili kysymyksiin ja mussutti muroja samalla. Aamupala pitkän kaavan mukaan katsokaas.

Onneks päivänsäde hostäitini viiletti paikalle juuri kun ruumiin nesteitä piti purkittaa. Luovutin lapsenvahtivuoro mieluusti äidille ja pakenin aulaan... tuulettumaan. Puolentoista tunnin aikana ehtii aika monta juorulehteä lukea. Lopulta kaksi päivänsädetti tuli aulaan ja Toka esitteli ylpeänä kahta taisteluarpeaan rokotuksista. Reipas tyttö. Ulvoi kun susi.

Lopulta Toka ehti kouluunsa puoleksitoista tunniksi, mikä tarkoittaa saman verran vapaata au pairille. Ehdin syödä lounaan ja jo piti lähteä takaisin tyttöä hakemaan. Tämä iltapäivä tyttöjen kanssa on mennyt ihan yllättävän nopeasti. Ekan murjotus katosi koulupäivän aikana ja ekat sanat bussista ulos hypätessä oli "I had the greatest day ever!" Huh. Meillä oli tarkotus koko loppupäivä päästä leikkipuistoon, mutta muotoon ommeltujen lakanoiden viikkaus osoittautui astetta haastavammaksi tehtäväksi ja au pair käytti siihen tuhottomasti aikaa. Koska sehän on myös(kin) tehtävä täydellisesti. Lopulta istuin lattialla, tuijotin Youtube videoita aiheesta ja tein perässä. Ja onnistuin kahdesti. En ehkä täydellisesti, mutta paremmin kuin itsekseni.

Sitten oil dinner-aika. O-ou. Mutta tiedättekö. Meillä oli hauska ruoka hetki, tytöt söi ja päästiin ajoissa kylpyyn! Okei ruokana oli hostäidin tekemään kasviskeittoa (ÄITI, HUOMIO!) ja oli muuten hyvää. Sulatin keiton seuraksi patonkia ja lopulta oltiin kaikki supertäynnä. Koska ruokaa ei saa käyttää palkkiona niin palkitsin hyvästä syömisestä lapset juustonpaloilla. Kun koiria kouluttaisi!

Nyt mun kaksi merenneitoa polskuttelee kylvyssä ja au pair makaa käytävällä. Pöntön päällä on istuttu niin monesti, että siirryin käytävälle. Eka päätti pelotetta Tokaa möröistä niin paljon ettei Toka päästä minua silmistään. Thanks love. Nyt toivon ja rukoilen, että hostit tulisi kotiin ja hoitaisi kylvettämisen eli pesemisen loppuun. Ja mielellään sellaisella aikataululla, että mäkin ehtisin suihkuun vielä tämän illan aikana!

Kuvat on viime viikkoiselta Stepping Stone-reissulta. Koska yhtäkään kuvaan en tästä päivästä napsinut ja tää sanakaaos näytti tylsältä ilman niitä!