Once in a while, blow your own damn mind.

Noniin. Tytöt leikkii alakerrassa ja mä vahdin kello yläkerrassa, koska hyökkään keittiöön ja alan valmistamaan päivällistä. Se päivällinenhän merkkaa vain sitä, että sen jälkeen kun on lohi napaan isketty niin suihkun kautta yökkärit päälle, vanhemmat kotiin ja au pair vapaalle! Aika kivuttomasti tämä ensimmäinen arkipäivä on mennyt.

Hostäiti varoitteli ennen tätä aamua, että aamut on yhtä suurta kaaosta ja paniikkia. No oma käsitys on vähän eri kaaoksesta ja paniikista. Varsinkin vielä kun hostvanhemmat katoavat aiemmin jaloista pyörimästä. Eka makasi sohvalla syömässä aamupalaa aivot koomassa, minä pakkasin hostäidin opastuksella välipalan ja pakkasin repun. Sitten kehotus pukea ja pestä hampaat ja harjata hiukset. Lapsi oli valmis. Aikaa jäi 10 minuuttia tuijottaa TV:tä lisää.
Kun Eka oli ovesta potkastu pihalle niin alkoi Toka repiminen hereille ja sama juttu sen kanssa. Sillä aikaa kun se mutusti aamupalaa sohvalla niin pakkasin sille lounaan, valkkasin vaatteet ja pesujen ja harjausten kautta autoon ja kouluun. Tai leiriä sillä on tässä kaksi viikkoa ennen kuin virallinen koulu alkaa.

Tänään vapaa-ajallani suuntasin naapurikaupunkiin istumaan LCCni eturappusille ja vähän itkemään olojani. Elän sellainen pieni oksetus ja ahdistus kurkussa koko ajan. Ensinnäkin tunnen migreenin jo kolkuttelevan ohimolla kun edes ajattelen ruoanlaittoa. Tässä taloudessa on säännöt a) luomua, b) tuoretta ja itsetehtyä about jauhojen jauhamisesta asti, koska noh näiden kotimaassa kotiäidit ei niin lapsista välitä vaan valmistavat päivällistä koko päivän. Tietysti au pair taipuu sellaiseen myöskin! Niin ja c) samaa ruokaa ei saa tehdä kahdesti. Sain jo todella kysyviä katseita, kun kysyin että saako tehdä voileipiä eri täytteellä vaikka kahdesti viikossa. Lupa myönnettiin, onneksi.

Mutta kävin siis vähän keskustelemassa, että mitä mä teen. En tunne oloani mukavaksi, kun ajattelinkin töiden tekoa. Tyttöjen kanssa näin muuten on kivaa ja menee helposti ja sanoisin, että ovat aika unelma hoidettavia. Mutta sitten tämä kaikki muu puoli, mitä hostit kivasti sillee ripotellen heittelee infona. Esim. nyt kaksi viikkoa täällä asuneena sain tietää, ettei vessapaperia saa heittää pönttöön. No jos teidän putket nyt posahtaa niin älkää syyttäkö mua, en oo ajatustenlukija!

Mullahan ei esimerkiksi ole minkään sortin kokemusta tai käsitystä mitä koululaisten lounaspoksiin laitetaan. Ja hostäidin ensimmäiset sanat olivat aamulla "noh mitäs ajattelit sinne laittaa?" Hitostako minä tiedän! Meillä saa koulussa ilman ruoan!

LCC käski keskustelemaan hostien kanssa tästä ruonlaittoahdistuksesta. Hostäiti asiasta kyllä tietää, mutta ei ehkä tajua noiden sääntöjen ja listausten paukuttelu auta mun fiilistä _yhtään_. LCCn kanssa keskustellessa vilahteli sana rematch (perheen vaihto suomeksi). Yritin kysellä, että mikä on mahis löytää uusi perhe, koska no kotiinhan mua ei täältä saa. Nyt kun sanon näin niin huomenna istun JFKlla odottamassa konetta kotiin.
LCC sanoi, ettei tietenkään voi luvata että perhe löytyy, että on nähnyt hyvienkin au pairien joutuvan kotiin rematchin takia. Ajoitus on kuulma kaikki kaikessa. Syys-/lokakuu mahikset ovat todella hyvät. Joulunpyhien aikaan ei niinkään.

Mutta kotiinpäästyäni laitoin hostäidille sähköpostia ja kirjasin kaikki asiat ylös hänelle. Pyysin saada vaikka kymmenen lounaspoksin sisällön listana ja siitä voisin aina katsoa ja sitten ideoita dinneriksi, jotta kelpaa heidän standardeillaan. No oikeen en mitään irti saanut. Kaksi "käsikirjaa", missä lukee talon sääntöjä ja muutama ehdotus ruoaksi. Keskustellaan kuulma tänä iltana asiasta. Onneksi hostit ovat kuitenkin todella ystävällisiä, ettei nyt kamalasti tarvi jännittää tätä keskustelua. Enemmän jännitän sen ajankohtaa, koska lapset valvovat (liian) myöhään tässä taloudessa ja turha edes kuvitella puhuvansa mistään kun nuo kaksi ovat hereillä. Mä menen jopa usein ennen lapsia nukkumaan. Että... We will see about that.

Mullahan oli viimeksikin alussa hankaluuksia ja pohdin rematchia. Silloin itseasiassa ilmoitin jo LCClle, että haluan vaihtaa perhettä. Asiat saatiin kuitenkin ratkaistua. Sillon ongelmana oli kylmä ja äkäinen hostäiti, joka piti mua näkymättömänä. Työ siellä oli kivaa eikä aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Nyt hostäiti (ja isä) ovat supermukavia, mutta itse työn tekeminen ahdistaa lapsia lukuunottamatta.

Huh, kylmä hiki pukkaa jo nyt kun ajattelen huomista lounaspoksirulettia, saati sitten dinner-aikaa. Tänään teen bravuuriani lohta, mutta kun se on sitten tältä viikolta käsitelty se kala. Osti hostit kanaakin, kokonaisena. Hyvä kun ei nokka ja silmät näy ekana kun pakastimen avaa. Kot kot vaan kaikille.

Ei mun asiat nyt huonosti ole, ei tämä huono perhe ole, mutta onko se mulle perhe, jossa voin viettää superkivan vuoden? Sitä se LCCkin kysyi.