perjantai 5. joulukuuta 2014

If nothing lasts forever, please be my nothing.

Hupsista keikkaa. Sattumalta löysin koneeni tänään (lue; jaksoin kaivaa sen esille, ei täällä ei ole niin sotkuista, että tietokone olisi kadoksissa miltein viikon!) ja aattelinpa sitten rustata, että elossa ollahan! Mun viikko on sisältänyt shoppailua, vähän töitä ja öö shoppailua. Joululahjoja, joululahjoja sano mummo lumessa vai mitenkäs se nyt meni.

Mun vastuulla on päivisin aikalailla Sällin hakeminen koulusta ja terapioiden jälkeen päiväunille kippaaminen. Tuo unille kippaaminen on mun heiniä siksi, että hostisän kanssa se menisi vain tappeluksi. Tosin en tiedä miksi mäkin sain vähän lisää taisteluarpia edellisten kaveriksi. No se on aina hyvä muistutus Sällin kynsienleikkuusta. Ne kun on halutessaan tappavan terävät. Kyllä se puraskin tänään mulle jäljet käteen. Nice job!

Mutta mun kanssa se tappelut on 3 minuutissa ohi, isän kanssa ne kestää vaikka kaksi tuntia. Joten that's why mä sen käyn tiputtamassa sänkyynsä päivittäin. Tänään Sälli tuli terapian jälkeen Barbieämpärinsä kanssa alas. Ämpäri siis, joka on täynnä Barbeja. Se näki mut ja kiljaisi, että NÖYYYYY koska tiesi mitä tuleman pitää, kun mä astun esiin. Pieni yritti kaksin käsin puristaa ämpäristään kiinni, mutta natsiaupair tuli ja vei ämpärin mukanaan. Tai oikeastaan au pair tuli ja vei Sällin mukanaan yläkertaan. Vähän käytiin olympiatason painiottelua taas kuka määrää ja minkä kaapin paikan, mutta tästä huolimatta Sälli oli unessa 7 min ylösmenon jälkeen. Not bad!

Mä oon ottanut noista joululahjoista itselleni pienen urakan. Tai oikeastaan kummilasten osalta. Kummipojalle on tekeleillä tukikuvista kansio. 86 kuvaa on valikoitu ja ne pitäisi Suomessa tulostaa ja laminoida ja leikata oikean kokoisiksi. Suurin työ, se kuvien valikoiminen on kuitenkin tehty ja hups tulostamisen saatan ulkoistaa isukin hommiksi! Terkkuja!
Kummitytölle sitten päätinkin väsätä omin pikkukätösin runokirjan. Itselläni oli lapsuudessa runokirja, jota rakastin ja koska puoli lasta kummiinsa niin pitäähän tuollakin olla. Alkusivulla on sanoja meistä ja sen jälkeen on runoja vinopino. Sivuista 11 on vielä tyhjänä ja sen jälkeen pitäisi kaikki 34 runoa kuvittaa. Mutta koska haluan uskoa, että lopputulos on huimaava ja lahjan saaja tykkää niin jaksan nähdä tämän vaivan.

Viikonloppuna pitäisi saada viimoisetkin lahjat kasaan ja paketti Suomeen. Yksi lahjoista olikin hupsista sen verta iso ettei sitä ihan matkalaukkuun tungeta. Amazon kuitenkin laittoi tuon pakkauksen vielä isompaan pahvilaatikkoon postitusta varten niin hyödynnän sen nyt ja postitan lahjat ensi viikosta Suomeen. Viimoiset joulukortitkin pitäis kirjottaa ja lähettää. Ressiä pukkaa!

Voisin nyt vielä noita runoja keräillä kun ootan Eeviä saapuvaksi. Meillä oli tarkoitus huomenna lojua sohvalla ilta ja katsoa Salkkarimaratoni, mutta sitten Eevi halusikin lähteä baariin huomenna ja maratoni siirtyi tälle päivälle. Kuitenkin Eevi joutui töihin huomenna niin tod näk leffamaratoni tai salkkarimaratoni jatkuu huomen illalla niillä! Päivällä turistit lähtee tarkistamaan Kokismaailman ja ehkäpä sieltä sattuisi muutama huisin hauska kuvakin mukaan, lets see!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti