If your dreams do not scare you, they are not big enough.

Ihan koska Suomessahan sataa ja on harmaata 150% ajasta niin Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi täälläkin päätti sitten olla tasaisen harmaata ja sateista. Ihan vaan noin niin kuin henkisenä tukena Suomelle. Tähän ikuiseen auringon paisteeseen oli jo sen verran ehtinyt tottua, että yksi sadepäivä ärrrsytti. Varsinkin kun Eevin kanssa reippahasti ajelimme ihan keskustaan ja olisi ollut kiva kuvata nätissä säässä, mutta eih niiiin eih! 

Me siis sunnattiin World of Coca Colaan. En oikein tiedä oliko meillä suunnitelmissa heilua siellä koko 7 tuntia mitä meillä yhteistä aikaa tälle päivälle oli vai eikö meillä vain ollut sen suurempia suunnitelmia. Noh mutta nyt on kokismaailma nähty. Seuraa kuvapläjäys, olkaatte hyvät! 

Koko rakennus siis ylläripylläri huipentui Coca Cola storeen, josta mulla olisi ehkä noin 150 kuvaa. Siinä kohtaa on kyllä osattu hyödyntää brandi oikein eikä tullut olo, että olisi pelkässä krääsäkaupassa. Mitään en ostanut, mutta ihan makeita juttuja siellä oli tarjolla. Kaikki vierailijat sai vielä kokispullot kaupan päälle ja tokihan siellä oli myös huone, jossa sai maistella maailman eri Coca Colan juomia. Kahden jälkeen mun oksurefleksi tuli ja tyydyin veteen ja kuvailuun. Ne oli niiiiin äklö makeita, jopa hiilihapotetut vedet, että yöks.

Toisaalta mulla oli kauhean ristiriitainen olo tuolla. Kierros alkoi kivalla ja ahh niin hymyilyttävällä 6 minuutin videolla, josta ei voinut olla tykkäämättä. Tokikin se oli tekemällä tehty, mutta fiilis oli hyvä. Seinillä luki koko ajan onnellisuudesta ja ilosta. Iloistahan porukka siellä olikin. Jääkarhu suukotelli, lapset virnuilivat ja joulupukit hymyili seinillä. Mutta samalla kaikki se onnellisuus ja ilo on pelkästään pullosta täynnä sokeria. Mä olen persomakealle, mutta jotenkin tässä kohtaa yhteiskuntaa, jossa hehkutetaan terveellisyyttä niin mulla oli paha ristiriita. Kyllä mä tykkäsin silti ja olihan se kiva nähdä!

Me sitten kokisteluiden jälkeen päätettiin vähä pyöriä ympyrää ja tutkia Atlantan keskustaa. Kokismaailman vieressä oli Olympiapuisto, joka ei nyt ihan mun puistojen ykköspaikalle päässyt monimutkaisuutensa takia. Tai sitten mä olin vaan totaallisesti hukannut kompassini. Tiedä häntä. Päädyttiin vähän luistelemaan ja syömään.

Vuokraluistimet on mitä on ja mun sielu hinkui päästä pyörimään piruetteja, tekemään käänteitä ja vaikka mitä muuta, mutta terillä, jotka liukui paremmin sivusuunnassa kuin eteenpäin en ihan viitsinyt. Mutta oli se silti kivaa. Hengittää jään hajua ja vähän edes vähänniinkuin luistella. 

Kuten kuvista näkyy niin mitä pidemmälle meidän päivä eteni niin pilvetkin yritti kaikota. Turistipällistelyiden päätteeksi tulin tulokseen, että tuo maailmanpyörä on muuten täysin samanlainen kuin Helsingissä tätä nykyään. Paitsi, että Helsingin omassa on lasit kivasti siniset, että saat vaan sinisiä kuvia. Ei kuitenkaan vielä menty tuohon pyörimään vaan odotetaan jotain niistä tuhannesta aurinkoisesta päivästä kun näkymät ovat varmasti kivemmat!