Mä koko päivän kivasti ja mukavasti suunnittelin, että tänään ehdin panostamalla panostaa blogikirjotukseen, kun pääsen vasta kasilta töistä enkä varmaan jaksa lähteä enää mihinkään. Niin sitä kuitenkin Eevillä päätyi viestiä, että hei hae mut kasilta ja tehään jotain. Juupas-eipäs leikkien jälkeen pääsinkin jo 15 vaille kahdeksan ja niin me kaasuteltiin vapauteen!
Totesin siinä ehkä tuhannennen u-käännöksen jälkeen, että nää meidän tehään jotain illat ei pääty ikinä ei sitten millään ikinä hyvin. Tai siis päättyihän se hyvin, kun molemmat kotiin päästiin, mutta mitä siinä välissä tapahtuu niin se on suurta huutonaurua, outoja tuijotuksia ja suoraan sanottuna sähläystä. Kiva ja kätevä itsepalvelukassakin voi viedä kahdelta nerolta kevyesti todella paljon liikaa aikaa, kun ei vaan ymmärrä niitä idiooteille tehtyjä ohjeita. Järjenjättiläiset liikenteessä.
Mutta koska ilta sujuikin muissa merkeissä niin blogikirjoitus ei saa niin paljoa huomiota nyt osakseen, kun oli tarkoitus. Hyvin mennöö. Töitä teen suht tosi vähän ja tänäänkin ajan, jonka yksin Sällistä olin vastuussa niin se joko terapioi tai nukkui. Siinä kohtaa voin todeta, että on mulla helpoin hostlaps ikuna! Tosin mun naamassa ja käsissä olevat raatelunjäljet osoittaa kyllä aivan muuta. Sai se purtua mulle hampaidensa mukaiset mustelmat ranteeseen. Ne oli kuulkaas coolin näköset!
Nyt loppui hostäidin syyslukukausi ja jälleen kerran meillä starttaa uudenlainen arki. Varmaankin työtunteja mulla edelleen se pari päivässä on, mutta kuhan pyöriskelen ja pesen pyykkiä, kun vanhemmat lapsen kanssa riekkuvat. Tai terapioivat.
Sälli on kasvanu hurjasti näiden kolmen kuukauden aikana mitä täällä olen ollut. Niin pituutta, leveyttä kuin älyäkin. Sen sanavarasto on räjähdysmäisesti levinnyt ja osaa toistaa jo miltein kaikki sanat mitä pyydetään. Tai ainakin yrittää. Mun suosikkeja on ehkä sanat snake = naske (käärme) ja music = mukis (musiikki). Aina puren huulta Sällin niitä hokiessa.
Onhan sillä edelleen käytösvaikeuksia, mutta ainakin omalta kohdaltani tuntuu, että ne on jotenkin paremmin hallinnassa. Varmasti myöskin se, että tuntee lapsen paremmin koko ajan ja siihen yhdistettynä jatkuva puheenymmärtämisen kehittyminen Sällillä niin meidän tiimi toimii vaan paremmin ja paremmin. Lisäksi mä oon yllättyny siitä kuinka saakelinmoiset lehmän hermot mulla todellisuudessa on. Joku minut tunteva voisi väittää vastaan!
Nyt muiskis ja kauniita unia!
Viikon päästä mä istun lentokoneessa jo miltein Suomessa! HUISIA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti