Please, not so fast!

Mä oon ihan saman ongelman edessä kun viimeksi blogia kirjottaessa. Juttuahan mulla riittäisi vaikka joka tunniksi jotain uutta, mutta voi jösses tota otsikointia. Ehkä teen siitä(kin) suuremman ongelman päässäni kuin se oikeasti on, mutta haluan otsikon merkkaavan jotain ja vielä mielellään merkkaavan niin, että linkittyisi vielä tekstiin. Ei siis tekstiä hauki on kala. Hauki on kala. Hauki on kala. Ja otsikoksi Aasit on kivoja. Pardon my english.

Ja jos sitten mentäisiin asiaan miksi tätä postausta edes aloin kirjoittamaan. Mun sähköposti yllätti mut. Tipuin tuolilta ja haukoin henkeä naama punaisena tai sinisenä. Mun lentotiedot tuli. Kelatkaapa sitä! Viimeksi (sniif, hyviä muistoja) suomikopla hengailli Saksassa jollain kentällä (näin hyvin muistan, en edes tiedä millä kentällä oltiin!) ja se kuka sanoo suomalaisia hiljaisiksi niin ei ole tavannut meidän koplaa. Mutta siis siellä hengailtiin, naurettiin ja huutonaurettiin nelisen tuntia ennen nokan kohdistamista New Yorkia. 

Nyt nää suomalaiset lähtee Lontoon kautta New Yorkiin. Vaihtoaikaa on jälleen se nelisen tuntia, minkä pitäisi kyllä riittää vaikkakin on Heathrowlla terminaalin vaihto edessä. 

Jos ihan rehellisiä ollaan ja käsi sydämellä totta puhutaan niin tuo training school ei aiheuta mussa mitään suuria ilonpurkauksia. Pakollinen viikko hoidetaan pois alta ja lähdetään CThen. Se on mun selviytymisstrategia. Viimeksi kuin lähdin niin fiilis oli sama, mutta siitä viikosta tulikin ehkä yksi koko vuoden parhaimmista. Nyt ehkä negafiboja lisää se viimeksi niiiiiin onnistunut kerta, että perus positiivarihan ajattelee heti ettei toka kerta voi vaan olla niin mahtava! Mutta sitten taas... Pessimistihän ei pety! ;)

Kauhean realistista tää lähtö jo noiden lentotietojen kanssa. Viimeksi (voidaan tilastoida, että tuo viimeksi on tän blogin yleisin sana!) lähtöön oli miltein 70 päivää kun perhe varmistui. Aikaa oli haaveilla ja pyöritellä peukaloita. Nyt päivät vain suhisee ohi oikealta, vasemmalta, yli ja ali. Way too fast, voin sanoa. Olen ihan 500% varma, että sitten kun kentällä seison lähdössä niin en tajua mitä olen tekemässä. Kaikki sanoo näin, mutta nyt kuinka nopeasti tää kaikki tapahtuu niin voin sanoa niin for real. Siis for real for real!