Kuka minä olen?
1. Ikuisesti 21-vuotias nuori nainen, oikeasti viikon päästä 24-vuotias. Toisaalta hokema "nuoruus on ihmisen parasta aikaa" pitää paikkansa ja samalla se on niin suurinta palturia, että oksat pois. Nuoruus on parasta aikaa jos tietää mitä tekee. Noh nyt mä alan taas tietää mitä mä teen!
2. Viimeisin koulu on koulunkäyntiavustajan ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan koulutus. Lets face the facts. Mitä pidempi titteli, sitä huonompi palkka.
3. Töitä on siis paiskittu ala- ja yläasteilla viimeiset vuodet. Ala-asteen räkänokat, solmittavat kengät nauhat, "ei saa lyödä!" sun muut tuntuvat jo niin omilta ja kotoisalta. Yläaste taas. No words. Teinit. No words. Outoja ihmisen alkuja täynnä hormoneita. No vaihe se sekin.
4. Viimeisin au pair-vuosi sijoittui Connecticutiin ja kesti 08/10-07/11. Viikon vajaan vuoden. Vaikeuksien kautta voittoon. Todellakaan kaikki ei mennyt putkeen, mutta kiitän jokaisesta alamäestäkin. Tärkeinpänä pidin mielessäni koko ajan sen että ilman huonoja päiviä hyvät ei tuntuisi hyviltä.
5. Asun yksin Helsingissä ihanassa pienessä taloyhtiössä. Oma pieni terassi, merenläheisyys ja riittävä tila. Ahh tykkään.
6. Olen niin kaukana aamuihmisestä kuin kuu auringosta. Tai jotain sinne päin. Herätyskello on pahin vihollinen ja usein tuleekin pilaamaan aamut. Sellainen 30-120 minuuttia heräämisestä, niin olen taas ihminen. Sitä ennen en. Enkä kykene kommunikoimaan ilman maailmansotaa.
7. Etsin edelleen paikkaani tässä maailmassa ja käytänkin mahdollisuuden hyväksi ja suuntaan uusiksi toteuttamaan unelmiani. Juuri viikonloppuna opin kolmion velvollisuudesta, osaamisesta ja mahdollisuuksista. Niiden pitäisi muodotaa tasakylkinen kolmio. Tajusin sillä samalla hetkellä, että toinen au pair-vuosi tasoittaisi kolmioni tasaiseksi.
8. Oma perheeni on paras ja myöskin edellinen hostperheeni on paras. Olen todella perhekeskeinen ja se onkin yksi kriteeri tulevalle host-perheellenikin. En vietä aikaa baareissa vaan pidän ajasta ystävieni ja perheeni kanssa. Lounaat ja päivälliset hyvässä seurassa kiinnostaa enemmän kuin pilkun jälkeen persvako vilkkuen kontaaminen kotiin.
9. Uskon ajan kuultaneet muistot ja pääsen romuttamaan ne kauniit muistot viime au pair-vuodesta. Ne hetket on jotenkin vaipunut unholaan kun kaikki otti päähän, lapset huusi räkäposkella, toinen heilutteli keskisormia naamasi edessä ja menossa oli neljäs snow day. Itse kukin juoksi pitkin seiniä. Silti ne muistot ovat ahh niin kultaisia ja ihania. Onhan ne hyvä käydä suoristamassa totuuden mukaisiksi.
10. En osaa edes kuvailla tätä tunnetta kuin pitäisi taas blogata. Oikeasti kirjoittaa ja kertoa asioita. Olen pahasti ruosteessa. Antakaa siis (te kaikki 0 lukijaa!) tämä anteeksi. Lupaan harjoitella ja lätistä turhaa täällä. Kuten teen tosielämässäkin. Lätisen turhasta turhaan.
Tuo minä olen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti